Pasi.fi

Ainakin Washington Times ja Iltalehti uutisoivat tapauksesta, jossa amerikkalaissenaattori on herännyt ihmettelemään, että ovatko vauvaa täyspäiväisesti roolipelaava 160-kiloinen aikuinen mies sekä hänen äitiään täyspäiväisesti roolipelaava kämppiksensä, vanhempi rouvashenkilö, oikeasti oikeutettuja sosiaaliturvaan.

Jätetään ne sinänsä aivan oikeutetut naamapalmut sikseen, sillä tilanteessa ei ole lainkaan huumoria, sillä asia on haudanvakava. Vakavaa ei suinkaan ole aikuisen vauvan lapsellinen uhkaus ("Ottakaa pois viimeinen asia [sosiaaliturvashekki], joka pitää minut täällä ja katsokaa mitä tapahtuu. Seuraavan kerran kun näette minut uutisissa, olen ruumispussissa.") vaan se, että viemällä sosiaaliturvan sen absurdiin mutta loogiseen ääripäähän, 160-kiloinen vauva tulee tahtomattaan - viimeistään naurettavalla uhkauksellaan, jonka bluffi tulisi ehdottomasti katsoa - osoittaneeksi julkisen sosiaaliturvan mielettömyyden.

Herra Vauvan viesti kaikessa lyhyydessään on se, että yhteiskunta on hänelle elannon velkaa, eikä hänen itsensä tarvitse tehdä yhtään mitään sen eteen, vaikka se tarkoittaisi muiden ihmisten kiristämistä ja pakottamista. Itse asiassa kaikkien julkisen sosiaaliturvan kannattajien viesti on sama: kaikilla on oikeus vastikkeettomaan elantoon ilman mitään omaa panosta, vaikka se tarkoittaisi muiden ihmisten kiristämistä ja pakottamista.

Toisin sanoen, julkisen sosiaaliturvan kannattajien mielestä kiristäminen on hyväksyttävä elinkeino, kunhan se vain tapahtuu valtion välityksellä. 

Jos valtio olemme me, eli valtio on meidän ihmisten yhdessä muodostama työkalu yhteisten asioidemme ajamiseksi, niin valtiolla ei voi olla mitään oikeuksia, joita sen yksittäiset kansalaiset eivät ole yhteistuumin sille myöntäneet. Jos siis valtiolla on oikeus kiristää osaa kansalaisista toisen osan elannon varmistamiseksi, se voi tarkoittaa sitä, että valtion kansalaisilla on tämä oikeus myös, muuten he eivät olisi sitä voineet valtiolle myöntää.

Jos meillä ihmisillä ei ole oikeutta kiristää yksiä toisten (kuten oman) elannon varmistamiseksi, emme ole voineet sellaista myöskään valtiolle myöntää. Tällöin ainoa mahdollinen johtopäätös on se, että valtio ei saa oikeuksiaan kansalta, vaan päinvastoin kansa saa oikeutensa valtiolta. Jos asia on näin, valtio ei ole meidän yhteinen työkalumme yhteisten asioidemme ajamiseksi, vaan meidän hallitsijamme, orjuuttajamme, kiristäjämme ja pakottajamme.

Tämä kahtiajako on kuitenkin virheellinen. Valtio olemme me, mutta me olemme antaneet sille oikeuksia, joita meillä itsellämme ei ole. Valtio on meidän hallitsijamme, orjuuttajamme, kiristäjämme ja pakottajamme, mutta vain ja ainoastaan koska me annamme sen olla kaikkea tuota. Valtiolla on rahojen ottamiseksi taskuistamme ja niiden antamiseksi muille vain ne kädet, jotka itse sille annamme. Valtiolla on meidän seuraamiseksemme vain ne silmät, jotka itse sille annamme. Valtio ei ole mitään ilman meitä, ja silti annamme sen elättää aikuisia vauvoja omalla kustannuksellamme? Mitvit?!

Erinomaiden video sosiaaliturvasta ja hyväntekeväisyydestä: Jyrkin tulee auttaa (4min, tekstitetty suomeksi). Erinomainen video oikeuksien luonteesta ja niiden delegoimisesta: Vapauden filosofia (8min, tekstitetty suomeksi). 

Suomen sisäpoliittinen solmu näyttää nyt olevan aukeamassa ja Portugali saa kuin saakin apupakettinsa myös Suomen tuella. Jos joku yllättyi, julkaiskoon sen kokosivun ilmoituksena sunnuntain Hesarin etusivulla. Mielenkiintoisempaa sen sijaan on se, mitä tapahtuu tämän jälkeen. Kuten tiedämme, Suomi on viimeinen EU-maa, jossa tällaiset asiat päätetään parlamentissa eikä pelkästään hallituksessa. Sehän ei käy laatuun eikä Suomea ja sen sisäpoliittisia vääntöjä varmasti enää haluta kynnyskysymykseksi jatkossa uusien bailouttien ja muiden vastaavien asioiden kohdalla. Tulemme siis näkemään joko sen, että myös Suomessa päätösvalta EU-asioissa siirretään kokonaan hallitukselle eikä eduskuntaa enää tarvita päättämään asiasta, tai sen että yksimielisyysvaatimuksesta luovutaan ja siirrytään enemmistöpäätöksiin EU-tasolla.

Tällä vaalikaudella eduskunnan vallan karsiminen voi olla sisäpoliittisista syistä vaikeaa, joten todennäköisempi ratkaisu lyhyellä aikavälillä on enemmistöpäätöksiin siirtyminen EU:ssa. Käsittääkseni Suomi on perinteisesti enemmistöpäätöksiä vastustanut peläten niiden johtavan pienten maiden sorsimiseen ja siihen, että enemmistö voisi tehdä vähemmistöä velvoittavia päätöksiä vastoin näiden etua. Todellakin tästä enemmistöpäätöksissä on kyse ja tämä huoli on aivan aiheellinen!

Jos (ja kun) EU:ssa siirrytään enemmistöpäätöksiin, se tarkoittaa sitä, että EU-maiden kesken vallitsee demokratia. Olettaen, ettei ääniä painoteta esimerkiksi EU-maiden asukasmäärän ja/tai talouden koon mukaan, niin jokaisella maalla olisi yksi ääni. Nykyisessä EU:ssa ääniä olisi siis jaossa 27 kappaletta ja enemmistöön riittäisi 14 ääntä, vaikeutetussa järjestyksessä 18 ääntä. Toisin sanoen, 14 (tai 18) valtiota voisi tehdä päätöksiä, jotka sitoisivat ja velvottaisivat myös 13 (tai 9) muuta valtiota. Esimerkiksi Portugalin nykyinen tukipaketti olisi läpihuutojuttu enemmistöpäätöksellä eivätkä tulevat muutkaan tukipaketit kohtaisi suurempia vaikeuksia, vaikka vähitellen yhä useampi maa alkaisikin epäillä touhun järkevyyttä.

Tähän siis ollaan menossa. Enemmistöpäätöksiin siirtyminen edellyttää yksimielisyyttä yhden viimeisen kerran, mutta eiköhän myös mallioppilas siihen mukaan lähde, yhteisen eurooppalaisen hyvän nimissä, varsinkin jos ja kun tuota toista myönnytystä ei voida tehdä. Enemmistöpäätöksien tukeminen EU-tasolla olisi myös johdonmukaista, ovathan ne olleet vuosikymmeniä käytössä kansallisellakin tasolla. Onkin oikeastaan eriskummallista, että miksi EU-tasolla vastustetaan sitä, että enemmistö voi tehdä vähemmistöä velvoittavia päätöksiä, kun kansallisella tasolla se on ollut maan tapa kaikissa EU-maissa useiden, joissakin lukuisten sukupolvien ajan!

Suunta on surullinen, sillä yksimielisyysvaatimus on nimenomana se oikea tapa tehdä kaikkia velvoittavia yhteisiä päätöksiä. Sen ei pitäisi olla käytössä ainoastaan EU-tasolla vaan myös kansallisella tasolla. Jokaisen yhteisen päätöksen tulisi edellyttää yksimielisyyttä kaikilta niiltä, joihin päätös vaikuttaa. Mikä tahansa muu päätöksentekomenetelmä tarkoittaa sitä, että yksi osa ihmisistä pystyy tekemään velvoittavia päätöksiä myös toisen osan puolesta. Tässä suhteessa enemmistödemokratia ei eroa mitenkään esimerkiksi diktatuurista tai harvainvallasta, ainoastaan väestönosien lukumääräiset suhteet vaihtelevat.

On varmasti totta, että yksimielisyysvaatimuksella useimmat yhteiset päätökset jäisivät syntymättä, sillä yksimielisyyden saavuttaminen olisi epäilemättä äärimmäisen vaikeaa lähes kaikissa asioissa. Juuri tämä on kuitenkin argumentti nimenomaan yksimielisyysvaatimuksen puolesta eikä sitä vastaan! Juuri tämä osoittaa, että yhteisillä päätöksillä ei tavoitella kaikkien etua vaan vain osan etua, jos niistä ei voitaisi sopia yksimielisesti. Asian voi ajatella myös yksinkertaisesti toisin: ei ole mahdollista tehdä sopimusta, jota sen kaikki osapuolet eivät allekirjoita. Tämä on ilmiselvää tavallisessa yksityiselämässä, miksei siis myös julkisissa kuvioissa? Voitaisiinko siis ajatella, että vain sellaiset asiat olisivat yhteisesti ja yksimielisesti päätettäviä, jotka myös oikeasti koskettavat kaikkia ja muista asioista päätetään pienemmissä ryhmissä, aina yksilötasolle asti?

Frédéric Bastiat kirjoitti aikoinaan, että "Valtio on suuri kuvitteellinen kokonaisuus, jonka avulla jokainen pyrkii elämään kaikkien muiden kustannuksella." Tämä pätee erityisesti demokratiaan ja enemmistöpäätöksiin. Nykyisissä demokratioissa löydämme lähes lukemattoman määrän erilaisia enemmistöjä, joista jokainen käyttää yhteistä päätöstä omaksi edukseen ja samalla kasvattaa yhteisiä, valtion menoja. Lopputuloksena näemme kuinka lähestulkoon kaikki erilaiset eturyhmät saavat tukia yhteisestä kassasta eli kaikki tukevat kaikkia! Siirrellessämme valtion välityksellä rahojamme toistemme taskuihin ja takaisin jatkuvasti kasvava byrokratia ottaa omansa välistä. Kuten Bastiat kirjoitti, "Jokainen haluaa elää valtion kustannuksella, mutta kaikki unohtavat, että valtio haluaa elää jokaisen kustannuksella." 

Kun laajennamme enemmistöpäätökset EU-tasolle, otamme yhden viimeisistä askeleista tuhon tiellä. Enemmistöpäätösten turvin EU:n hallitsematon kasvu kiihtyy aivan kuten demokratia johti valtioiden hallitsemattomaan kasvuun, tällä kertaa vain huomattavasti nopeammin. EU-tason enemmistöpäätöksillä toivotamme samalla tervetulleeksi kasvavat verot, liittovaltion, entisestään lisääntyvän sääntelyn, taloudellisen epävakauden kasvun ja ennennäkemättömät finanssikriisit, ynnä muuta kaikkea "kivaa". 

Vai vieläkö ehdimme valita toisen suunnan? Vapauden ja vapaaehtoisuuden?

No niin, kävitte sitten äänestämässä, tiettävästi täydessä ymmärryksessä siitä, mitä se tarkoittaa, mutta kerrataanpa nyt vielä. Äänestäessänne hyväksytte sen ajatuksen, että äänestäminen on oikea tapa päättää "yhteisistä asioista" ja valita edustajia niitä hoitamaan, täysin riippumatta äänestyksen lopputuloksesta.

Toisin sanoen, jos menette äänestämään vaaleissa, hyväksytte vaalien lopputuloksen etukäteen sitä tietämättä. Joten jos menette äänestämään, luovutte oikeudestanne valittaa vaalien lopputuloksesta. Tiedätte aivan hyvin etukäteen, että useimmat muut todennäköisesti äänestävät eri tavalla kuin te itse. Joten nyt loppuu se itkuparku ja ruikutus siitä vaalituloksesta, itsepähän äänestitte!

Jos teillä ei ole munaa sietää omien tekojenne seurauksia, niin tehkää jotain muuta. Jos ette kestä sitä, että vaaleilla saatetaan valita muitakin kuin teidän ikiomia suosikkejanne, niin keksikää joku muu tapa hoitaa asiat kuin vaalit älkääkä osallistuko siihen selvästikin inhoamaanne äänestyspelleilyyn.

Jos yhteisistä asioista päättäminen demokraattisesti eli enemmistön tyrannialla tuntuu teistä hyvältä ajatukselta vain silloin, kun olette itse enemmistössä, niin ehkä kannattaa pikkuhiljaa alkaa miettimään sitä, että onko nykyinen valtajärjestelmä sellainen, jonka haluatte mahdollisesti joskus tulevaisuudessa luovuttaa jonkun oikeasti vaarallisen liikkeen käsiin?

Vai olisiko ehkä kuitenkin parempi, että kenellekään ei anneta valtaa yli muiden - ei äänestämällä eikä muutenkaan - ja jokainen hoitaa omat asiansa ihan itse tai vapaaehtoisesti yhteistyössä muiden kanssa?

Itse en äänestänyt, mutta en silti aio itkua pidätellen valittaa äänestäjien mahdollisesta tyhmyydestä. Vaalit ovat käytännössä merkityksettömiä - ja yrittäkää nyt löytää tästä jotain lohtua siihen itkuunne - sillä ne eivät muuta mitään. Korkeintaan entisten vallankäyttäjien tilalle tulee toisia vallankäyttäjiä, jotka hieman saattavat muuttaa "yhteisten asioiden" hoitamisen ja kansalaisten yhteen muottiin pakottamisen painopisteitä, mutta siinäpä se sitten onkin. Sama meno jatkuu päättäjien ja hallitusten tunnusväreistä huolimatta. Mikään ei muutu. En sano, että ei hätää, koska hätä siitä todellakin tulee, mutta ei siksi, että tällä kertaa pakka sekoittui vähän normaalia enemmän.

Yritin kyllä hyvissä ajoin varoitella, että äänestäminen ei kannata, mutta kuinkas moni kuunteli? Lopettakaa itkunne ja kestäkää tekojenne seuraukset. Sitä saa mitä tilaa.

Arvon Zeitgeistiläiset / Ajan henkeläiset,

Kirjoitin toissapäivänä elokuva-arvion sinänsä merkittävästä saavutuksestanne, suomenkielisestä Ajan henki -nettidokumentista. Vaikka kritisoinkin arviossani elokuvassanne esitettyä Zeitgeist-liikkeen esitystä resurssipohjaisesta taloudesta, itse elokuva oli ihan kunnioitettava suoritus, ja edelleenkin olen samaa mieltä suuresta osasta yhteiskuntakritiikkiänne.

Eilen kirjoitin teille julkisen anteeksipyynnön edellispäivän arvioni ja sitä seuranneen keskustelun johdosta. Hämmästyin siitä, kuinka moni teistä ei ymmärtänyt "anteeksipyyntöni" sarkastisuutta, mutta ei se mitään. Tätäkin kirjoitusta seurasi paljon keskustelua, joka on auttanut minua ajattelemaan asiaa pidemmälle.

Siksi tänään ojennankin teille käteni. En ystävyyden, mutta yhteistyön merkeissä. Meillä on yhteinen vihollinen, nimittäin poliitikkojen hallitsema nyky-yhteiskunta, joka on meidän kaikkien mielestä turmion tiellä. Sekä me vapaaehtoisuuteen perustuvan vapaan yhteiskunnan kannattajat että te resurssipohjaisen talouden kannattajat paheksumme nyky-yhteiskuntaa, jossa valta on eliitillä, joka surutta kyykyttää tavallisia ihmisiä.

Meillä on myös enemmän yhteistä, kuin äkkiseltään luulisi. Minun puoleni kannattaa vapaaehtoisuutta kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä eli voluntarismia, jonka loogista lopputulosta jotkut saattavat kutsua anarkokapitalismiksi. Teidän puolenne kannattaa "yhteisiin päätöksiin" mutta silti vapaaehtoisuuteen perustuvaa tietokoneavusteisesti resurssitehokkuuteen pyrkivää yhteiskuntamallia.

Jos on, kuten sanotte, että järjestelmänne todellakin perustuu vapaaehtoisuuteen, niin olemmekin yht'äkkiä samalla puolella. Minäkin - ja kanssani samoin ajattelevat - kannattavat täyttä vapaaehtoisuutta. Mielestämme ketään ei saa pakottaa mihinkään, ei väkivalloin eikä sillä uhkaamalla.

Vapaaehtoisuuteen pohjautuva yhteiskunta tai maailma on siitä mielenkiintoinen, että se voi sisältää millaisia yhteisöjä tahansa, kunhan vain näiden yhteisöjen jäsenyys on vapaaehtoista. Toisin sanoen, mikään ei estä sitä, että voluntaristisessa maailmassa olisi esimerkiksi lukuisia resurssipohjaiseen talouteen pohjaavia ekokaupunkeja, joita Ajan henki -elokuvassakin esiteltiin.

Tämän vuoksi olen sitä mieltä, että meidän olisi työskenneltävä yhdessä nykyisen yhteiskuntajärjestyksen syrjäyttämiseksi rauhanomaisesti, jonka jälkeen me muut voimme elää rauhassa vapaaehtoisuuteen pohjautuvassa, todennäköisesti jonkinlaista rahaakin käyttävässä yhteiskunnassa teidän perustaessa vapaaehtoisten voimin rahaa käyttämättömiä resurssitehokkaita ekokaupunkejanne.

Jos sen sijaan käykin niin, että päästyämme mahdollisimman rauhanomaisesti eroon nykyisestä sortojärjestelmästä ryhdytte tarjoamaan minulle ja meille kaikille muille yhteisellä päätöksellä osallistumista rahattomaan resurssipohjaiseen yhteiskuntaanne ilman mahdollisuutta kieltäytyä, niin henkilökohtaisesti tulen tulkitsemaan sen väkivallanteoksi minua ja läheisiäni kohtaan ja tulen puolustautumaan yhteisiä päätöksiänne ja niiden toimeenpanijoita vastaan asianmukaisesti. Uskon, että en olisi tässä yksin.

Joten miten on, olemmeko samalla puolella yhteistä vihollista vastaan vai emmekö? Pallo on teilä, arvon Zeitgeistiläiset.

Kunnioittaen,

Pasi J. Matilainen
Voluntaristi 

Kirjoitin eilen melko tuomitsevan arvion Zeitgeist-liikkeen Suomen sivuhaaran varsin mittavasta aikaansaannoksesta eli lähes kolmituntisesta nettidokumentista nimeltä Ajan henki. Kirjoitukseni herätti melkoisen kommenttitulvan sekä blogin perässä että Facebookissa, ja nyt on aika oppia saamastani palautteesta.

Ensinnäkin Facebookissa saamani palaute. Melko pian arvioni julkaisun jälkeen minua valistettiin, ettei ole oikein puhua Zeitgeist-liikkeen tuotannosta, sillä mukana oli kuulemma paljon muitakin kuin Zeitgeistiläisiä. Tämä siitä huolimatta, että dokumentin virallisella ajanhenki.com -sivustolla kerrotaan, että "Ajan henki on Zeitgeist-liikkeen kotimainen voittoa tavoittelematon dokumenttielokuva." Itse kukin saattaisi myös tehdä omat johtopäätöksensä miettimällä hetken miten Zeitgeist mahtaa kääntyä suomeksi.

Sekä Facebookissa että blogissa sain paljon arvokasta palautetta myös itse elokuvan sisällöstä ja sitä kohtaan esittämästäni kritiikistä, kaikkineen pitkälti toista sataa kommenttia.

Ensinnäkin, vaikka väitin Ajan hengen ratkaisuna tarjoamaa resurssipohjaista taloutta suunnitelmataloudeksi, "marxismiksi roboteilla", niin minua ja muita keskustelijoita valistettiin, että kysymyksessä ei ole suunnitelmatalous, paitsi että se on kyllä suunnitelmatalous, mutta se eroaa suunnitelmataloudesta siten, että se perustuu ihmisten arvojen muutokseen.

Toisin sanoen, siinä missä kommunististen ja sosialististen maiden suunnitelmataloudet kaatuivat hyvin pitkälti siihen, ettei neuvostoihminen ollutkaan lippua seuraten voitosta voittohon marssiva yli-ihminen, niin zeitgeistiläiset ja ajanhenkeläiset pyrkivät kieltämään biologisen todellisuuden ja muuttamaan ihmiset epäitsekkäiksi, jakamisen ja yhteiskäytön autuuden ymmärtäviksi ja yksityisomistuksen torjuviksi yli-ihmisiksi.

Vasta tämän jälkeen on Zeitgeistiläisten mukaan vuorossa suunnitelmatalouteen (joka siis ei ole suunnitelmatalous, vaikka sen talous tietokoneavusteisesti suunnitellaankin) siirtyminen. Siitä seuraakin sitten onni, auvo, riittoisuus ja yltäkylläisyys kaikille, kunhan vain kaikki ymmärtävät, että resurssitehokkuus on tärkeintä ja että kaikki saavat olla mukana vapaaehtoisesti, kunhan eivät yritä olla olematta mukana.

Keskeinen vastaus minun ja muiden keskustelijoiden jatkuvaan kritiikkiin olikin sitten se, että me emme ymmärrä emmekä edes yritä ymmärtää. Vaikka olenkin esittämässä anteeksipyyntöä, tässä kohtaa lausuisin mielelläni pienen varovaisen sanan... Jos viestin vastaanottajat eivät ymmärrä viestiä, tuleekohan parhaiten kyseeseen syyttää yleisöä ymmärtämättömyydestä vai ehkä yrittää vastata yleisön kritiikkiin siten, että he lopulta ymmärtäisivät?

Mutta tosiaankin, kiitos kommentoijien, nyt olen paljon viisaampi. Anteeksi, anteeksi Zeitgeistiläiset, sillä minä en todellakaan tiennyt ongelmanne laadusta. Toivon teille kaikkea hyvää elämässänne. Anteeksi vielä kerran. Jokainen ihminen on arvokas, omalla tavallaan ainutlaatuinen, jne.

Mitä teihin muihin lukijoihin tulee, suosittelen edelleen eilistä arviotani Ajan henki -elokuvasta. Arvio on pitkähkö, mutta sen lukeminen on vaivan väärti verrattuna käsittelemäänsä lähes kolmituntiseen nettidokumenttiin. Varsinkin, arvon lukijat, ottaessanne huomioon tässä kirjoituksessa mainitut lisähavainnot. Kiitos.

Ajan Henki on tuore suomalainen netissä julkaistu dokumenttielokuva, joka on tehty kansainvälisen Zeitgeist-liikkeen opein. Dokumenttiin on haastateltu koko joukkoa tunnettuja ja vähemmän tunnettuja asiantuntijoita ja muita puhujia, jotka kertovat nykyajan tuhoisasta maailmanmenosta omista näkökulmistaan. Kokonaisuudessaan elokuva on teknisesti varsin hyvin tehty, ottaen huomioon, että se on vapaaehtoisten ilmaisnettituotanto. 

Kestoa elokuvalla on kuitenkin kokonaiset 2 tuntia 42 minuuttia, eikä asiakaan ole mitään kevyttä katsottavaa, joten lienee paikallaan tehdä näin blogitse palvelus Ajan Hengen katsomista harkitseville. Seuraavassa paneudun elokuvan sisällölliseen laatuun ja pohdin, onko elokuva lähes kolmen tunnin katsomisen arvoinen.

Elokuva alkaa pitkähköltä tuntuvalla audiovisuaalisella "johdannolla", jonka tarkoituksena lienee virittää katsoja Zeitgeist-elokuvien tapaan sopivaan mielenlaatuun. Ensimmäisen varsinaisen osion, otsikolla Rahamarkkinatalous, alussa on lainaus itävaltalaiselta taloustieteilijältä Ludwig von Misesiltä, mikä on ainakin minun kirjoissani suuri plussa heti lähtöön.

Dokumentin alkuosa - taustaosa - käsittelee rahajärjestelmää, markkinataloutta, politiikkaa, demokratiaa ja niin edelleen nykyaikaa ja -järjestelmää. Tässä osiossa on hyvin paljon käsitelty aivan oikeita ongelmia ja suurelta osin tunnistettu oikein niihin johtavia syitä. 

Aluksi käsitellään sitä, kuinka raha on velkaa. Lyhyesti sanottuna kaikki kierrossa oleva raha on velkaa, koska se syntyy järjestelmään pankeista otettuna lainana. Lähestulkoon kaikki pankkien tileillä olevat talletukset - eli selvästi suurin osa olemassaolevasta rahasta - ovat jonkun muun ottamaa velkaa. 

Dokumentti käsittelee melko hyvin tähän tilanteeseen johtaneen historian, joskin unohtaa mainita, että 1500-luvun kultaseppien ja -varastoijien keksintö siitä, että kullan säilytyskuitteja (alkukantaista setelirahaa) saattoi laskea lainoina liikkeelle enemmän kuin kultaa oli säilytyksessä, oli puhtaasti petos. Petos, joka usein johti sitä harjoittavien pankkien kaatumiseen, kunnes valtiot laillistivat ja vahvistivat menetelmää luomalla keskuspankkijärjestelmän, jonka yksi keskeinen tarkoitus oli mahdollistaa luotonlaajennus ilman sen johtamista pankkien kaatumisiin.

Elokuvan toinen vakava virhe tässä raha on velkaa -asiassa oli se väite, että velkaa ei koskaan voida maksaa pois, koska korkoa ei ole luotu järjestelmään. Väitteen mukaan velkaa on taloudessa enemmän kuin rahaa, koska velkaa kasvaa korkoa ajan myötä, mikä aiheuttaa jatkuvan lisätarpeen ottaa lisää velkaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska maksettu korko ei jää pankkiin makaamaan, vaan jatkaa kiertoaan: pankit maksavat palkkoja työntekijöilleen, osinkoja omistajilleen ja niin edelleen. Koska korkona maksettu raha ei katoa järjestelmästä, kaikki velka on mahdollista maksaa pois, jos siihen on tahtoa.

Ajan hengen kertoja sanookin, että "ongelma ei ole pelkästään ylikulutus, vaan korko, jota ei ole luotu järjestelmään." Todellisuudessa ongelma on kuitenkin nimenomaan ylikulutus. Ylikulutus, joka johtuu luotonlaajennoksen mahdollistamasta, liian alhaisten korkojen innostamasta sekä inflaation käytännössä pakottamasta ylivelkaantumisesta, minkä seurauksena säästötkin käytetään aikanaan korkojen maksuun.

Markkinataloudesta dokumentti on sitä mieltä, että kapitalismi pyrkii pääoman kasvattamiseen ja omistuksen keskittämiseen; että kaiken toiminnan motiivina on yksinomaan taloudellisen voiton kasvattaminen; ettei yrityksillä ole mitään muuta vastuuta kuin osakkeenomistajien voitot. No, ei. Todellisuudessa kapitalismi pyrkii vain yksityisomistukseen. Sen sijaan nykyinen säännelty markkinatalous, jossa suurpääoma on samassa sängyssä poliittisen eliitin kanssa, eli korporatismi, saattaa tosiaankin pyrkiä omistuksen keskittämiseen. Vapaan markkinatalouden - eli ihmisten vapaaehtoisen keskinäisen kaupankäynnin - kanssa sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä.

Erityisen silmiinpistävää on se, että dokumentti väittää pankkien olevan yrityksiä siinä missä muutkin yritykset. Totuus ei voisi kuitenkaan olla tästä kauempana. Nykyisin pankit ovat yrityksiä, joilla on valtioiden luomien lakien turvin erivapauksia, joita ei ole muilla yrityksillä eikä yksityisillä. Pankit saavat esimerkiksi luoda velaksi rahaa tyhjästä, mitä oikeutta ei ole millään muilla yrityksillä eikä kellään kansalaisilla. Tämä nimenomainen pankkien erivapaus on tämän elokuvan yksi keskeisimmistä argumenteista, joten miten niin pankit ovat yrityksiä siinä missä muutkin?

Ajan henki menee jopa niin pitkälle, että väittää, että yksinomaan markkinapelurit päättävät asioista nyky-yhteiskunnassa; markkinoita ei säädellä; ja markkinat ohjaavat politiikkaa. Sen allekirjoitan, että suurpääoma pystyy paljonkin vaikuttamaan politiikan sisältöön, varmasti enemmän kuin äänestävät kansalaiset, mutta elokuva unohtaa autuaasti sen, että kaikki tämä vaikuttaminen perustuu siihen valtaan, joka valtioilla on. Jos valtioilla ei olisi valtaa, eivät suuryritykset voisi käyttää sitä hyväkseen. Elokuvan eräänä keskeisenä taustapiruna pitämä kansainvälinen valuuttarahasto IMF on sekin valtioiden luoma ja hallitsema järjestö. IMF, joka dokumentin itsensäkin mukaan on "yksi vaikutusvaltaisimmista talousvaikuttajista," on valtioiden työkalu. Joten miten niin yksinomaan markkinapelurit päättävät asioista? Ei IMF eivätkä valtiot ole markkinapelureita, sikäli kun termillä viitataan yksityisiin yrityksiin ja yksityiseen pääomaan.

Politiikkaa ja demokratiaa koskevat osiot ovat hyvin pitkälti täyttä asiaa. Politiikka on todellakin mätää ja demokratia on teatteria. Taustalla on valtioiden väkivaltamonopoleihin perustuva korporatismi, jota ei kansalaisten äänestyskäyttäytymisen heilahtelut juuri hetkauta. Tärkeitä päätöksiä viedään läpi nopeutetulla aikataululla eivätkä poliitikotkaan oikein tiedä, mistä on kysymys. Tähän ei juurikaan ole lisättävää, tätähän se nykyisin on.

Terveyttä ja elintarvikkeiden lisäaineita koskeva osuus oli ehkä dokumentin parasta antia, joskin rokotehysteriallakin on rajansa, sillä rokotteista on todistetusti hyötyäkin, mikä nyt ei tarkoita sitä, ettei sekin olisi mennyt nykyisin yli. On kuitenkin huomattava, että esimerkiksi jotain sikainfluenssarokotteita eivät hankkineet yksityiset ihmiset oman harkintansa pohjalta, vaan senkin päätöksen heidän puolestaan teki heidän oma valtionsa. Joka tapauksessa, samalla tämä oli dokumentin irrallisin osio, jonka leikkaaminen ei olisi vähentänyt sisällöstä juuri mitään. Elokuvan keskiosasta olisi kyllä voinut leikata paljon muutakin itse asian siitä kärsimättä, paljon epäoleellisia sivujuonteita.

Taustaosioiden jälkeen dokumentti ryhtyy perustelemaan syvemmin tarvetta suurelle muutokselle. Tässäkin osiossa oli paljon hyviä pointteja, eikä vähiten siksi, että muutos todellakin tarvitaan, eikä nykyjärjestelmä tosiaankaan kestä loputtomiin.

Erityisesti tästä väliosiosta esille voisi nostaa ajatuksen siitä, että länsimaisen elämäntavan opettelu ei tule ihmisille luonnostaan, vaan sen oppiakseen on käytävä kaksitoista vuotta koulua. (Johon valtio jokaisen pakottaa, toim.huom.) Lasten ja nuorten indoktrinointi vallitsevan järjestelmän mukaiseen ajatteluun lienee todellakin yksi julkisen koululaitoksen keskeisimpiä tehtäviä, koulutus tulee sitten toissijaisena, ei niin tärkeänä funktiona.

Mieltäni lämmittää myös se, että Ajan Henki suhtautuu kriittisesti tekijänoikeuksiin. Tosin se sanottiin ääneen vasta kahden tunnin kohdalla, mutta selvää se oli tässä ilmaistuotannossa alusta lähtien, sen verran tiheään kolmansien osapuolien kuvamateriaalia on käytetty.
Pian tekijänoikeuskritiikin jälkeen elokuva pääsee kuitenkin vasta itse asiaansa, taustan ja perusteluiden jälkeen, nimittäin resurssipohjaisen talouden esittelyyn. Ensin kaksi tuntia taustaa ja sitten 40 minuuttia pihviä? Joku saattaisi kyseenalaistaa ohjauksen ja leikkauksen, mutta toisaalta, tämä pihvi on sellaista, että katsojaa täytyykin mureuttaa kunnolla ennen sen syöttämistä.

Resurssipohjainen talous ja yhteiskuntasuunnittelu perustuu väitetysti tieteelliseen menetelmään. Jos jollakin tulee jo tässä vaiheessa mieleen Karl Marx, niin mielleyhtymä ei ole ihan kaukaa haettu. Lyhyesti sanottuna tavoitteena on yhteiskunta, jossa rahaa ei käytetä, vaan kaikki tuotannon päätöksenteko perustuu tietokoneistettuun mallintamiseen ja suunnitteluun. Avainsana on resurssitehokkuus, joka tuodaan esille parempana mallina kuin rahamarkkinatalouden kustannustehokkuus.

Toisin sanoen, tietokoneavusteisella yhteiskuntasuunnittelulla pyritään siihen, että kaikki resurssit ovat mahdollisimman tehokkaassa käytössä, jolloin ajatellaan saavutettavan mahdollisimman suuri onnellisuus, yltäkylläisyys ja vapaa-aika kaikille ihmisille.
Käytännön esimerkkinä elokuvassa annetaan suomalaisten puoli miljoonaa kesämökkiä. Resurssipohjaisen talouden näkökulmasta on haaskausta, että kesämökit seisovat suurimman osan vuodesta joutilaina. Puoli miljoonaa kesämökkiä on väitetysti reilusti enemmän kuin tarpeeksi kaikille suomalaisille yhteiskäytössä.

Ei tarvitse olla rakettitiedemies ymmärtääkseen, mitä tarkoittaa kesämökkien tai minkä tahansa muun omaisuuden yhteisomistus. Niin, yhteisomistusta tai yhteiskäyttöä tässä haetaan, mikä ei ole mikään kovin uusi ajatus. Se tarkoittaa sitä, että kaikki pyrkivät saamaan mahdollisimman paljon irti yhteisesti omistetusta resurssista, eikä ketään kiinnosta sen resurssin ylläpito, mistä seuraa yhteismaan tragedia eli resurssien ylikulutus ja tuhoutuminen.

Tohtorin tutkintoa ei myöskään tarvitse sen ymmärtämiseen, että kaiken taloudellisen päätöksenteon alistaminen jollekin resurssitehokkuudelle sen sijaan, että ihmiset tekisivät päätöksiä omien mieltymystensä mukaisesti, ei johda vapauden, yltäkylläisyyden eikä onnellisuuden kasvamiseen, vaan siihen, että resurssitehokkuus polkee väkivalloin kansalaisten omien mieltymysten ja tarpeiden yli. Sinä et saa valita sitä, mistä tykkäät, vaan sinulle annetaan se, mikä on resurssitehokasta, ja sekin on kaikkien yhteisessä käytössä.

Stefan Molyneux käytti resurssipohjaisesta taloudesta nimitystä "marxismia roboteilla" ja se onkin mitä tarkin kuvaus tästä ajatuksesta. Kysymys on keskussuunnittelusta, jonka hoitaa keskuskomitean sijasta keskustietokone. Historia kertoo tarkkaan, mihin komiteajohtoinen keskussuunnittelu johti. Tietokoneavusteinen keskussuunnittelu johtaa siihen ihan samaan, koska mikään mahti maailmassa, ei edes maailman tehokkain tietokone, ei pysty ottamaan huomioon ihmisten omia mieltymyksiä ja tarpeita.

Käytännön esimerkki löytyy vaikkapa naisten kenkäkaupasta. Jokainen on varmasti nähnyt kenkäkaupat, joissa on hyllymetreittäin satoja ja taas satoja erilaisia kenkäpareja valittavana. On erilaisia materiaaleja, eri malleja, eri värejä, eri laatuja, eri brändejä ja ties mitä muita eroja. Kenkiä ostavat naiset punnitsevat ostopäätöksensä tarkoin, pyrkien saamaan suurimman mahdollisen hyödyn ja mielihyvän. Kenkiä myyvät valmistajat ja kauppiaat pyrkivät kaikin keinoin ennakoimaan nämä kuluttajien vaatimukset. Ne valmistajat ja kauppiaat, jotka siinä epäonnistuvat, tekevät tappiota; onnistujat taas tekevät voittoa. Resurssipohjaisessa taloudessa puolestaan tuotetaan resurssitehokkaita kenkiä, mikä ei todennäköisesti kovin paljoa eroa siitä, että kaikille tarjotaan pelkästään vasemman jalan kumisaappaita.

Valitettavasti, ja myöskin ymmärrettävästi, dokumentti ei kovin syvällisesti ryhtynyt avaamaan resurssipohjaista taloutta pidemmälle, huolimatta katsojan kahden tunnin mureuttamisesta ottamaan vastaan radikaali muutosehdotus. Sen sijaan dokumentti ryhtyi mielikuvamarkkinointiin, jossa pyrittiin kuvailemaan onnellista tulevaisuuden maailmaa, jossa jokainen saa tehdä ihan ikinä haluaakin, oli se sitten työntekoa tai taidemaalausta, ja silti saa yltäkylläisyyden, jota kadehtisivat nykyajan rikkaatkin.

Vaikka viestiä oli terästetty resurssipohjaisen talouden keksijän sinänsä erittäin hyvillä havainnoilla poliitikkojen hyödyttömyydestä ja lasten jopa haitallisesta kouluttamisesta, varsinainen pihvi jäi erittäin ohueksi, eikä linkkiä tietokoneavustetun yhteisomistuksen ja mielikuvamarkkinoinnilla luodun utopian välillä pystytty tai edes yritetty osoittaa.

Siitä toki olen samaa mieltä, että joskus tulevaisuudessa kaikki tai hyvin suuri osa nykyisistä työtehtävistä pystytään automatisoimaan, ja että se on hyvä asia. Ihmiset ovat aina pyrkineet saamaan mahdollisimman paljon tekemällä mahdollisimman vähän. Siihenhän kaikki vapaaehtoinen vaihdanta ja yhteistyökin - eli vapaa markkinatalous - ihmisten välillä perustuu. Ei tehdä kaikkea itse, vaan tehdään sitä, mitä voidaan parhaiten vaihtaa niihin muihin asioihin, joita itse haluaa. Ja nimenomaan se on ainoa tie siihen, että automatisointi vapauttaa tulevaisuudessa meitä entistä enemmän keskittymään oikeasti tärkeisiin asioihin, eikä suinkaan se, että ihmiset alistetaan resurssitehokkuuden alttarille.

Samaa mieltä olen myös siitä, että tärkein ongelmakohta nykyjärjestelmässä on rahajärjestelmä. Ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista - vaan pahennetaan - antamalla raha elokuvan esityksen mukaisesti täysin valtion hallintaan ja muuttamalla se velattomaksi. Parempaan lopputulokseen päästäisiin antamalla ihmisten ihan itse valita rahansa, sen sijaan että he sekä nykymallin että Ajan henki -mallin mukaisesti joutuisivat tyytymään eliitin manipuloimaan rahaan.

Kokonaisuutena dokumenttielokuva Ajan Henki oli teknisesti hyvin tehty (muutamaa teknistä särmää lukuunottamatta) ja hyvin suomalaisiin olosuhteisiin sovellettu versio Zeitgeist-elokuvista. Ratkaisuvaihtoehtoa pohjustettiin hyvin tuomalla esiin aivan todellisia nyky-yhteiskunnan ongelmia, jotka tekevät nykymenon pitkässä juoksussa mahdottomaksi ja haitalliseksi. Sen sijaan esitetty ratkaisumalli on edelleenkin vain tietokoneilla ja roboteilla lämmitelty versio vanhasta ja kelvottomaksi todetusta suunnitelmataloudesta. 

Kaksituntinen kannattaa elokuvan katsomiseen uhrata, jos on kiinnostunut teknisesti laadukkaasta suomenkielisestä yhteiskuntakritiikistä, joka suurimmalta osin osuu oikeaan. Pahimmat virheet mainitsinkin edellä. Sen sijaan viimeistä kolmea varttia en viitsi suositella, ellei nyt erikseen halua nähdä noita mainitsemiani paria hyvää kommenttia poliitikoista ja lapsista resurssipohjaisen talouden keksijältä. Erityisenä lisäansiona mainittakoon, että kotimaiset nimekkäätkin asiantuntijat oli hyvin nivottu mukaan kerrontaan.

Elokuvan alussa Ludwig von Misesiä lainattiin seuraavasti:

"Talouden kontrolli ei ole pelkästään kontrollia ihmiselämän yhdestä sektorista, joka voidaan erottaa muista; Se on kontrollia keinoista meidän kaikkiin päämääriimme."

Lainaus ei voisi olla osuvampi, sillä juuri talouden kontrolliin Zeitgeist- eli Ajan henki -liike pyrkii. Zeitgeistiläiset haluavat alistaa kaiken inhimillisen toiminnan heidän omalle tulkinnalleen resurssitehokkuudesta. Toivoisin Z:läisten kuitenkin lukevan ainakin hieman tuota enemmän Ludwig von Misesin tuotantoa, sillä hän osoitti vastaansanomattomasti, että sosialismi ei toimi.

* * *
PÄIVITYS: Saamani runsaan palautteen (yli 150 kommenttia täällä, lisää muualla) perusteella olen tehnyt johtopäätökseni ja pyydän kaikkia lukemaan jatkokirjoitukseni Julkinen anteeksipyyntö Suomen Zeitgeist-liikkeelle. Kiitos.

Miksi ei kannata äänestää eduskuntavaaleissa ja muissa julkisissa vaaleissa?

1. Äänestämisestä ei ole mitään hyötyä

Mikäli et taktikoi viimeisen päälle äänesi kanssa ja valitse ehdokasta tai puoluetta, joka taistelee läpipääsystä pienillä eroilla, yhdestä äänestäsi ei ole käytännössä mitään hyötyä. Ja jos laskelmoisitkin äärimmäisen tarkkaan, yhdellä äänelläsi on oikeasti merkitystä vain ja ainoastaan silloin, kun ehdokkaasi läpipääsy jäisi muuten siitä yhdestä äänestä kiinni arvan varaan, mikä on erittäin harvinaista.

2. Äänestämällä luovut oikeudestasi valittaa

Toisin kuin yleisesti uskotaan, äänestämällä - ei siis jättämällä äänestämättä - menettää oikeutensa valittaa äänestyksen lopputuloksesta ja sen seurauksista. Mikäli äänestät, allekirjoitat samalla sen, että äänestäminen on mielestäsi oikea tapa tehdä päätöksiä "yhteisistä asioista" tai valita päättäjiä päättämään "yhteisistä asioista", ja sen, että tuet äänestyksen lopputulosta, oli oma äänesi sitten voittajien tai häviäjien puolella. Äänestämistä voi siis verrata vaikkapa lottokupongin jättämiseen. 

3. Äänestämällä tuet moraalitonta pakottamista

Valtion toiminta perustuu väkivaltaan ja pakottamiseen. Demokratian ydinajatus on se, että mikä tahansa enemmistön päätös on oikein, vaikka vähemmistö täytyisi pakottaa sen noudattamiseen. Mutta onko esimerkiksi se oikein, että enemmistö voi säädellä vähemmistön seksuaali- ja pariutumiskäyttäytymistä? Mikä oikeus enemmistöllä on päättää, ovatko esimerkiksi homous ja homosuhteet oikein vai väärin? Entä voiko enemmistö päättää, että vähemmistöltä takavarikoidaan rahaa ja omaisuutta (verotetaan), jotta voidaan kustantaa palveluita koko väestölle, riippumatta siitä haluavatko tai käyttävätkö kaikki näitä palveluita?

Sellaisia oikeuksia ei enemmistöllä ole, vaan kaikilla yksilöillä on samat loukkaamattomat oikeudet. Vaikka kaikki muut niin päättäisivät, heillä ei ole oikeutta loukata yhdenkään yksilön oikeutta omaan henkilökohtaiseen vapauteen ja omaisuuteen - eli vaikkapa siihen, kenen kanssa hän haluaa harrastaa seksiä ja avioitua tai että miten hän käyttää omalla työllään ansaitsemansa varat.

Äänestämällä hyväksyt, että enemmistöllä on tämä väitetty oikeus, ja tuet mitä tahansa mielivaltaista tekoa, jonka vaalien valitsema joukkio päättää ottaa asiakseen, vaikka olisit äänestänyt vaalien häviäjiäkin!

4. Äänestäminen ei tuo muutosta

Äänestäjien muisti on tunnetusti lyhyt, mutta vähän paksukalloisempienkin pitäisi viimeistään tässä vaiheessa alkaa ymmärtää, että vuodesta ja vaalikaudesta toiseen pääpiirteissään sama politiikka jatkuu, vaikka päättäjät ja hallituspuolueet vaihtuisivatkin. Täysin riippumatta siitä, onko hallituksessa porvarit, työväki tai joku muu, päättäjät kehittävät lisää lainsäädäntöä säätelemään meidän jokaisen elämää, kasvattavat julkisia menoja ja ottavat lisää velkaa valtiolle.

Itse asiassa, päättäjien vaihtaminen saattaa jopa lisätä sääntelyä, menoja ja velkaantumista, sillä jokaisella puolueella ja päättäjällä on omat erityismielenkiinnonkohteet, joihin paneudutaan vallassa ollessa voimallisemmin, mutta "aiemmin saavutetuista eduista" ei juurikaan tingitä. Jos hallituksessa olisivat jatkuvasti porvarit, he suosisivat muita porvareita, jos taas työväki, he suosisivat työväkeä, jos taas joku muu, he suosisivat jotain muita, ja niin edelleen. Mutta kun päättäjät vaihtuvat säännöllisesti, eri väestönosia suositaan vuorotellen ja valtion budjetti paisuu kuin pullataikina, kun mistään ei leikata kuin korkeintaan silmänlumeeksi!

5. On parempiakin keinoja vaikuttaa kuin äänestäminen

Maailmasta tulee hiukkasen parempi paikka joka ainoa kerta, kun joku päättää tehdä jonkin asian ihan itse, huutamatta valtiota apuun. Yksityisten ihmisten aikaansaannoksia ovat kaikki ihmiskunnan historian innovaatiot ja teknologiset kehitysaskeleet, alkaen vaikkapa jostain tulen ja pyörän keksimisestä. En ollut paikalla, mutta voin täysin varmasti luvata, että kivikaudella ei perustettu komiteaa keksimään pyörää. Ei todellakaan, vaan joku yksittäinen oman aikansa Isaac Newton sen keksi, ja muut sitten kopioivat ja parantelivat keksintöä.

Vastaavasti kollektiivien - kuten valtioiden - aikaansaannokset ihmiskunnan historiassa ovat yhtä kärsimystä - verotusta, väkivaltaa, pakottamista, sotaa... Joku Iosif Stalin yksinään kadulla huutelemassa olisi ollut täysi pelle, mutta luotsaamassa suurvaltaa hän sai aikaan äärimmäisen paljon inhimillistä kärsimystä, puhumattakaan joistain hulluista, jotka oikeasti äänestettiin valtaan vapailla vaaleilla.

Ihmisiä, jotka yrittävät saa aikaan myönteistä kehitystä niinkin yksinkertaisesti kuin levittämällä tietoa, löytyy mm. näiden sivustojen takaa: taloudenperusteet.com, ciel.fi, mises.fi ja liberalismi.net.

Miksi kannattaa jättää äänestämättä?

1. Jättämällä äänestämättä annat päättäjille vastalauseen

Kaikki puolueet laidasta laitaan yrittävät kannustaa kaikkia äänestämään, mieluiten omia kannattajiaan, mutta myös kaikkia yleensä. Syy tähän on se, että jos ihmiset suurin joukoin jättävät äänestämättä, poliitikkojen mielivallalle on sen verran vähemmän tukea.

Demokraattisesti valitut päättäjät nimittäin eroavat itsevaltaisista päättäjistä lähinnä juurikin siten, että he saavat toimilleen vaalien kautta säännöllisen hyväksynnän hallittaviltaan. Itsevaltaiset päättäjät järjestävät saman tarkoituksen vuoksi itseään juhlivia mielenilmauksia tai ihan vaan julistuttavat omaa erinomaisuuttaan ja sen yleistä suosiota hallitsemansa lehdistön kautta. Kaikkien hallitsijoiden - niin demokraattisten kuin itsevaltiaidenkin - pahin pelko on se, että alamaiset eivät enää suostu hallittaviksi eivätkä enää anna hyväksyntäänsä järjestelmälle.

Jättämällä äänestämättä ilmoitat, ettet anna hyväksyntääsi päättäjille etkä järjestelmälle. Äänestämällä tyhjää tai kirkkovenettä ilmoitat ainoastaan sen, että päättäjät ja sellaisiksi tällä kertaa haluavat yleisesti ottaen haisevat, mutta että pakottamiseen perustuva järjestelmä on periaatteessa ookoo - mitä se ei ole.

2. Jättämällä äänestämättä säästät arvokasta aikaasi johonkin tärkeämpään

Kauankohan tyypillinen äänestysreissu kestää? Sijainnista ja ajankohdasta riippuen varmasti jostain varttitunnista ehkä jopa tuntiin saakka, joillakin varmasti pidempäänkin. Mieti mitä kaikkea kivaa voisit senkin aikaa tehdä? Voit vaikkapa leikkiä lastesi kanssa, viettää aikaa kavereidesi kanssa, käydä hyvässä ravintolassa syömässä, pelata pleikkarilla, järjestellä postimerkkikokoelmaasi, jne. Aika harva asia jää kakkoseksi merkityksettömän numeron, kirkkoveneen tai Aku Ankan raapustamiseen leimattavaan ja uurnaan pudotettavaan paperilappuun. Itse ainakin aion viettää tuon ajan lasteni kanssa.

3. Jättämällä äänestämättä et tee mitään moraalisesti kestämätöntä

Äänestäminen ei ole kansalaisvelvollisuus, ei siis ole syytä kokea mielipahaa jätettyään äänestämättä. Äänestämisen lopputuloksena voi kuitenkin syntyä täysin uusia "kansalaisvelvollisuuksia". Vaaleilla valitut päättäjät kun saattavat vaikka keksiä sen äänestämispakon vankeuden uhalla seuraaviin vaaleihin. Vaikka et sellaista kannattaisi eikä se olisi ollut vaalien aikaan esillä, niin äänestämällä vaaleissa annat valituiksi tulleille päättäjille (vaikka et olisi juuri heitä äänestänytkään; mutta toistan itseäni) valtuudet mihin tahansa.

Jättämällä äänestämättä et tee mitään pahaa, mutta et voi edes tietää mitä kaikkea pahaa valtuuttamasi päättäjät keksivät valtaan päästyään. Antamalla tuon valtuutuksen - eli äänestämällä - olet osasyyllinen siihen kaikkeen, oli kysymys sitten lapsiperheiden, yrittäjien, työttömien, vähemmistöjen, yksilöiden ja/tai jonkun muun oikeuksien polkemisesta tai jostain vielä pahemmasta.

Lopuksi...

Äänestämällä hyväksyt sen, että valituiksi tulevilla henkilöillä (vaikka et olisi heitä itse äänestänytkään) on oikeus vapaasti päättää sinun ja muiden ihmisten asioista. Sitäkö todella haluat? 

Älä ole hyödyllinen idiootti, älä äänestä.

Kokoomus on keksinyt tavoitteekseen/vaalisloganikseen "paremminvointivaltion". Pidän tätä käsitettä erittäin onnistuneena, sillä se on mielestäni moninkertaisesti rehellisempi ja todenmukaisempi kuin perinteisesti suosittu "hyvinvointivaltio", joka puolestaan käytännössä ilmenee lähinnä pahoinvointivaltiona.

Kokoomuksen "paremminvointivaltio" on todenmukainen siksi, että se on vertaileva käsite. Suomi on todellakin toistaiseksi paremminvoiva valtio ja yhteiskunta kuin esimerkiksi Pohjois-Korea, Libya, Tunisia, Egypti, Iran, Irak ja moni, moni muu. Voitaneen jopa suuremmin valehtelematta väittää, että Suomi on yksi maailman parhaiten voivia valtioita ja yhteiskuntia.

Näistä vertailuista olen toki kirjoittanut ennenkin (ks. Hyvä, parempi, paras - kelvottomat vertailut). Se, että Suomi on paremminvointivaltio, ei tarkoita sitä, että Suomi tai suomalaiset voivat hyvin. Myös huonostivointivaltio on paremminvointivaltio, kun verrataan johonkin toiseen huonosti- tai pahoinvointivaltioon. Suomi on paremminvoiva kuin Tunisia aivan samoin kuin Kreikka on paremminvoiva kuin Afganistan.

Kokoomukselle siis pisteet rehellisyydestä tässä asiassa. On hienoa, että tunnustetaan avoimesti, ettei tarkoituksena ole olla hyvä, vaan ainoastaan parempi kuin muut, vaikka se sitten olisikin edelleen huono. Muuten Kokoomuksen tavoitteet eivät mielestäni eroa merkittävästi, suuntaan tai toiseen, muiden puolueiden tavoitteista, vaikka pari hyvää ehdokasta siihen joukkoon mahtuukin.

Tein pari viikkoa sitten Sosiaaliseen vaalikoneeseen kysymyksen, jolla pyrin kartoittamaan ehdokkaiden ja äänestäjien asenteita poliittista vallankäyttöä eli systemaattista väkivaltaa kohtaan. Yritin esittää kysymyksen tiiviisti, mikä ilmeisesti teki siitä joillekin hankalan ymmärtää, mutta joka tapauksessa, kysymys vastausvaihtoehtoineen oli seuraavanlainen:

Onko mielestäsi yksittäisellä ihmisellä tai ihmisjoukolla oikeus käyttää väkivaltaa (ml. uhkaus) tai valtuuttaa ulkopuolinen taho käyttämään väkivaltaa puolestaan saadakseen toisen ihmisen tai ihmisjoukon antamaan rahaa tai palveluksia itsensä tai kolmannen osapuolen hyväksi?

• Ei missään tapauksessa.
  
• Kyllä, jos kyseisten ihmisten enemmistö hyväksyy asian.
  
• Kyllä, jos kysymyksessä on valtio.
  
• Kyllä, aina.

Oikean vastauksen eli "Ei missään tapauksessa" on tähän mennessä valinnut 89,9% ehdokkaista ja 87,6% äänestäjistä (yhteensä vastaajia 234 kappaletta). Hieno tulos, mutta valitettavasti se ei näy käytännössä, sillä käytännössä kaikki valtion toimenpiteet (mm. verotus ja sääntely) ovat sitä, että ihmisjoukko (äänestäjät) valtuuttavat ulkopuolisen tahon (valtio) käyttämään väkivaltaa puolestaan saadakseen toisen ihmisjoukon (veronmaksajat, kansalaiset) antamaan rahaa tai palveluksia itsensä tai kolmannen osapuolen (esim. sosiaaliturvan, maataloustukien, elinkeinotukien, julkisten palveluiden, yms. saajat).

Verotuksen väkivaltaisuutta ei mielestäni ole edes tarpeen perustella, mutta tiedän kyllä, että tämä tosiasia on monille vaikea ymmärtää tai hyväksyä. Verotus on väkivaltaa (tarkalleen ottaen laillistettua ryöstöä) siksi, että jos veronmaksaja ei veroja maksa, niin verot pannaan ulosottoon ja verovelvollinen tuomitaan sakkoihin ja ehdolliseen tai ehdottomaan vankeuteen. Jos verovelvollinen ei tuomioon suostu tai pakenee, niin hänet otetaan kiinni ja vangitaan väkisin. Jos hän vastustaa viimeiseen saakka, fyysistä väkivaltaa lisätään asteittain, kunnes tuomio voidaan panna täytäntöön. Vai eikö? Onko jonkun mielestä mahdollista välttää rikosoikeudelliset seuraamukset, jos niihin ei vaan suostu? Rohkeasti käsi ylös vain.

No, lienee selvää, että suurin osa oikein vastanneista ei tiennyt mitä tuli vastattua, lukuunottamatta sitä kourallista libertaareja yms., jotka tarkalleen tiesivät, ja niitä "tapauksia", jotka tiesivät, mutta kannattavat väkivallattomuutta vain periaatteessa ja käytännössä suostuvat väkivaltaisuuteen, koska se on "realistista". Jatketaan eteenpäin.

Demokraattisen vaihtoehdon eli "Kyllä, jos kyseisten ihmisten enemmistö hyväksyy asian." valitsi puolestaan vain 1,6% ehdokkaista eikä kukaan äänestäjistä. Itse asiassa odotin tähän suurempaa osuutta ja yllätyin hieman demokratian alhaisesta suosiosta. Demokratia - erityisesti suora demokratia, mutta periaatteessa myös edustuksellinen - on nimittäin juuri tätä. Jos 50%+1 kyseisistä ihmistä hyväksyy demokratiassa jonkin asian, niin se on demokratiassa "oikein". Oli sitten kysymys verottamisesta tai vähemmistön desimaatiosta. Edustuksellisessa demokratiassa tilanne on oikeastaan vielä surullisempi, sillä se edellyttää ainoastaan vaaleilla valittujen edustajien 50%+1 enemmistöä, joka käytännössä saa vaaleissa yleensä vain 30-40% kannatuksen koko äänioikeutetusta väestöstä. Tällöin mikä tahansa päätös voidaan tehdä väestön selvän vähemmistön valtuutuksella.

Etatistisen eli valtiojohtoisen vaihtoehdon "Kyllä, jos kysymyksessä on valtio." valitsi 4,7% ehdokkaista ja 3,8% äänestäjistä. Tässä vastausvaihtoehdossa on huomattavaa se, ettei se ota kantaa valtion ominaisuuksiin. Toisin sanoen 4-5% ihmisistä hyväksyy yhtälailla sen, että Suomen valtio verottaa omia kansalaisiaan, ja myös sen, että Libyan valtio pommittaa tottelemattomia kansalaisiaan. Oikeasti, miettikää nyt hyvät ihmiset, onko valtiolla enemmän oikeuksia kuin kansalaisilla vain siksi, että se on valtio?

Sinänsä myönteistä on se, että viimeistä vaihtoehtoa "Kyllä, aina." ei valinnut kukaan. Tosin "aina" onkin sen verran vahva sana, että sitä eivät valitsisi massamurhaajatkaan, sillä sehän oikeuttaisi väkivallan käytön myös heitä itseään vastaan.

Sosiaalisen vaalikoneen vakiovaihtoehdon "Ei mikään annetuista vaihtoehdoista" sai kannatusta 3,9% ehdokkaista ja 8,6% äänestäjistä. Varsinkin jälkimmäisen luvun koen kuvastavan hienoisesti epäonnistunutta kysymyksenasettelua, mutta ainahan ei voi onnistua täydellisesti, eikä edes joka kerta.

Oman näkemykseni siitä, miten poliittinen valta on aina väkivaltaa ja mitkä ovat väkivallattoman yhteiskunnan edellytykset, saa parhaiten ilmi pari päivää sitten julkaistusta nettivideosta "Vapaus ja valta yhteiskunnassa", jossa esitelmöin tästä aiheesta n. 20 minuuttia. 

Ehdokkaat ovat voineet jättää myös omia kommenttejaan kysymykseen. Kommentoin tässä joitakin huomiotani herättäneitä kommentteja.

Miriam Sato Ramirez (Vas.): "Epäilen että kysymys viita eri kulttuurin edustajia?" 

• Sinänsä mielenkiintoista, että kysymys väkivaltaisuudesta tulkitaan kysymykseksi monikulttuurisuudesta. Mutta ei, kysymys ei viittaa eri kulttuurien edustajiin, vaan se on yleinen ja koskee kaikkien valtioiden perustaa.

Sampo Syreeni (Pir.): "Tietty oikeutus riippuu olennaisesti siitä mitä ja miten rahoilla ollaan tekemässä."

• No kun ei riipu. Vai saanko muka varastaa rahasi, jos ostan niillä sinulle terveyspalveluita (joita saatat tarvita tai olla tarvitsematta)? Kai saan ottaa pienen siivun siitä itsellenikin, eikö vain? Hämmästyttävää, että tämä perustelu tuli Sampolta, hänen luulisi tietävän paremmin.

Kristina Ljungqvist (PS): "Älytön ajatuskin. - Tosin viranomaistahojen voidaan katsoa syyllistyvän tähän ;("

• Hienoa, että ymmärrät viranomaisten tähän syyllistyvän. Nyt kun vain vaadit viranomaisten noudattavan samoja rajoituksia (ei aloitteellista väkivaltaa) kuin kenen tahansa muunkin ihmisen, niin homma on siinä!

Oula Lintula (M11): "Suomen tapauksessa Suomen valtiolla on tämä oikeus ja saakin olla. Tällaistahan on esim. verotus."

• Hyvä, että ymmärrät verotuksen luonteen, mutta olisi ollut mukava, jos olisit myös perustellut, miksi mielestäsi Suomen valtiolla saa tämä oikeus olla. Ja koskeeko oikeutus ainoastaan Suomen valtiota vai myös muita? Jos se ei koske muita valtioita, onko Suomen valtiolla tällöin myös oikeus käyttää väkivaltaa muita valtioita kohtaan?

Petri Kaivanto (M11): "Valtiot toimivat juuri näin. Verotus on murhaa."

• Hyvin sanottu, mutta hyväksytkö asian osallistumalla vaaleihin ehdokkaana, vai onko tarkoituksesi tehdä loppu verotukselle?

Esa Nyyssönen: "Kysymysasettelu on jo aika hupaisa. Mitä "oikeutta" tässä tarkoitetaan? Laillista vai moraalista oikeutta?"

• Pahoitteluni epätarkkuudesta. Moraalista oikeutta. "Lailliseksihan" voidaan määritellä demokratiassa enemmistöpäätöksillä ja diktatuureissa diktaattorin päätöksillä mitä tahansa.

Eerin Rosenström (M11): "Tuo kuulostaa järjestäytyneelta rikollisuudelta ja törkeältä kiristykseltä. Kellään ei tule olla moisia oikeuksia vapaassa maassa."

• Eikä vain kuulosta siltä, vaan juuri sitä se on. Valtio on alueellisen monopoliaseman saavuttanut mafia.

Että semmoista. Tiivistelmänä voitaneen todeta, että sekä ehdokkaat ja äänestäjät mielellään sanovat vastustavansa väkivaltaa, mutta käytännössä asettuvat väkivaltaa tukemaan, kun se on heidän omien tavoitteidensa mukaista tai jos he odottavat voivansa tulevaisuudessa kääntää kyseisen väkivaltakoneiston omien tavoitteidensa mukaiseksi. Lopputuloksena me kaikki joudumme kärsimään väkivallan seurauksista. Tästä lisää nettivideossani "Vapaus ja valta yhteiskunnassa".