Pasi.fi

Kuvassa blogini kävijätilasto viimeiseltä reilulta viikolta. Selvä lätkämaila! Leikkasin kuvasta tosin aiemman historian pois, koska sieltä löytyy korkeampiakin lukuja, jotka olisivat lätkämailan heti romuttaneet. Viimeinen pallukka on eiliseltä, jolloin kerroin CRU-vuodosta ensimmäisten joukossa Suomessa. Kirjoitin aiemmin tänään hieman yhteenvetoa aiheesta tänne.

LISÄYS: Huomasin, että tämä lätkämailakirjoitus piilotti tuon äskeisen kirjoitukseni CRU-vuoto — ei savuava ase vaan sienipilvi? blogipalvelun etusivulta. Lukekaahan myös se, vaikka sen näkyvyys alentuikin tämän kirjoituksen myötä rutkasti! (Tämän päivityksen vuoksi muutin tämän kirjoituksen aikaleimaa 21 minuuttia eteenpäin.)

Kotitalouksille ja ylipäätään yksittäisille ihmisille ulkopuolisten työllistäminen on nykyisin varsin raskasta. Vaikka muunmuassa ansioverotuksen kotitalousvähennys ja palkka.fi-palvelu lievittävät yksityisen työllistämisen ongelmia jonkin verran, tekevät työhön liittyvät verot ja maksut edelleen siitä kannattamatonta. Moni asia kannattaa tehdä mieluummin itse, vaikka joku muu olisi siinä parempi ja ulkopuolisen palkkaaminen vapauttaisi omaa aikaa parempaan käyttöön.

Käytännössä erilaiset verot ynnä muut pakolliset maksut aiheuttavat sen, että työntekijä tai yrittäjä saa työstä paljon vähemmän käteen, kuin mitä asiakas siitä joutuu maksamaan. Ansioverotuksen lisäksi on pakollisia eläkevakuutusmaksuja, työttömyysvakuutusmaksuja, sairausvakuutusmaksuja, arvonlisäveroa ja niin edelleen. Käytännössä nämä tekevät pieni- tai keskituloisille kotitalouksille, jotka itsekin elävät vastaavan verorasituksen alla, mahdottomaksi hankkia säännöllisesti ulkopuolista työvoimaa.

Verojen ja maksujen leikkaaminen on kuitenkin hyvin epätodennäköistä nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä. Kun vero on kerran saatu aikaan, siitä pidetään kiinni vaikka väkisin. Kaikkihan muistavat esimerkiksi väliaikaisen autoveron, joka taannoin täytti 50 vuotta. Myös jatkuvasti lisääntyvät energia- ja ilmastoverot tulevat olemaan ikuisia, vaikka osoittautuisivatkin myöhemmin aiheettomiksi.

Tästä syystä on keksittävä toinen lähestymistapa. Voidaankin ajatella, että verot ja maksut ovat jotain, mikä kuuluu valtiolle kaikesta tehdystä työstä. Lainsäätäjiltä on kuitenkin jäänyt huomiotta, että myös yksityisten ihmisten itselleen tekemä työ on kuin onkin työtä. Looginen askel olisi siis laittaa myös ihmisten omat kotityöt ja vastaavat verolle, aina tiskaamisesta ja siivoamisesta lähtien!

Tämä lopulta hyvin yksinkertainen toimenpide paitsi asettaisi kaiken työn tasavertaiseen asemaan, myös tekisi kannattavammaksi palkata ulkopuolisia tekijöitä. Olisihan oman työn ja ulkopuolisen työn kustannusero käytännössä enää vain se, minkä ulkopuolinen tekijä saa itse käteensä. Samalla siis vähentyisi huomattavasti se vastenmielisyys, jota ihminen tuntee, kun maksaa kovaa hintaa, mutta työntekijä saa siitä vain pienen osan.

Toki ratkaisuun sisältyy pieniä teknisiä ongelmia, mutta mihinpä valtion toimenpiteeseen ei sisältyisi.

Ensinnäkin, kuinka verot ja maksut määrätään itsetehdystä työstä, ihminen kun ei siitä palkkaa itselleen maksa, niin suhteellisia veroja on hankala määritellä. Valtion mittava tilastointitoimi tulee tässä luonnollisesti apuun ja itsetehtyä työtä voidaan verottaa vastaavan työn keskimääräisen ansion mukaan. Se kannustaisi myös kilpailuttamaan ulkopuolista palvelua, koska jokainen säästäisi hankkimalla keskimääräistä halvempaa palvelua.

Toinen ongelma on hieman suurempi. Ihmisethän yrittäisivät nimittäin tehdä kotitöitä ja vastaavia pimeästi, ilmoittamatta niitä viranomaisille. Nykyisinhän sellaista työtä voidaan pitää harmaan talouden suurimpana osana, kun se on vahingossa vielä jäänyt laittamatta verolle. Silti tähänkin ongelmaan on helppo ja, mikä tärkeintä, työllistävä ratkaisu, nimittäin valvonta.

Muiden muassa pian sivutyönsä menettävät tv-maksutarkastajat ja puolustusvoimista leikatut skapparit pääsisivät suorittamaan esimerkiksi käänteisiä TKS-tarkastuksia ovelta ovelle. Jos esimerkiksi pölyä ei löydy eikä kuittia siivouspalvelusta tai suoritetusta omatyöverosta, niin kansalainen on syyllistynyt kotinsa siivoukseen maksamatta asianmukaisia valtiolle kuuluvia veroja ja maksuja sekä työttömyyden aiheuttamiseen. Tällainen rikollisuus on tuomittava mitä kovimmin ja kyseiset verot on suoritettava vähintään kaksinkertaisina, eikä toistuvasta tai vakavasta toiminnasta voida sulkea vankeustuomiotakaan pois, mikä sekin muuten työllistäisi.

Yhteenvetona, tässä kirjoituksessa olen kuvannut joitakin rakenteellisen työttömyyden syitä sekä ratkaisuehdotusta, joka olisi loogisesti linjassa valtion nykyisen ja menneen toiminnan kanssa. Kaikki työ on työtä ja kaikesta työstä kuuluu osuus valtiolle. Työllistäminen muuttuu kannattavammaksi sekä eri töiden kohtelu muuttuu demokraattisemmaksi ja työttömyysongelma siten osittain ratkeaa, kun myös kansalaisten itse itselleen tekemä työ saatetaan verotuksen piiriin, varsinkin kun jo olemassaolevia veroja ja maksuja ei ole mahdollista leikata tai poistaa. Rohkeneeko joku olla eri mieltä? Keskustelua!

Ylioppilaskuntani uuden kalenterin sisätakakannessa on Mauri Antero jänispuvussa ja iso teksti ”TV-MAKSU PITÄÄ MAKSAA”. Tämä ei tietysti ole mitään uutta, vaan viranomaiset ovat kunnostautuneet tv-maksun mainostamisessa jo pitkään, mainoksia on likimain kaikissa aikakaus- ja sanomalehdissä sekä kaupallisilla tv-kanavilla. MusicTV:lläkin muistan joskus nähneeni tv-maksumainoksen.

Mitäpä jos niitä tv-maksutuloja ei käytettäisi tv-maksujen mainostamiseen, vaan siihen mihin ne on kerätty? Aika vallankumouksellinen idea varmasti, mutta aika monen tv-maksun maksajan maksut menevät nykyisin tuohon mainontaan.

Paitsi että tv-maksumainokset ovat typeriä ja ärsyttäviä, ja niihin kuluu tv-maksutuloja, joille olisi käyttöä varsinaisessakin toiminnassa, niin niistä on myös muutakin haittaa. Ne nimittäin nostavat lehti- ja tv-mainonnan kysyntää, jolloin mainosten hinnat nousevat muillekin mainostajille. Kärjistetysti voidaan siis sanoa, että tv-maksuilla rahoitettu tv-maksumainonta nostaa myös kaikkien muiden tuotteiden ja palveluiden hintoja! (Joskin varsin marginaalisesti, mutta kuitenkin.) Jotain rajaa.

Lähes jokaiselta löytynee kotoa Monopoli-lautapeli. On aika kaivaa se esiin ja tehdä pieni käytännön koe. Ensinnäkin, kerää kiva peliporukka, mitä enemmän pelaajia, sen hauskempaa tietenkin. Varatkaa aikaa ainakin kahdelle pelille.

Pelatkaa ensin yksi peli Monopolin oikeilla säännöillä. Jos Monopolia tulee pelattua usein ja pelin kulku on hyvin tuttu, tämän voi jättää väliin, muutoin se kannattaa ehdottomasti pelata ensin.

Toinen peli pelataan hieman muunnelluilla säännöillä. Kun pelin alkuvalmistelut on tehty, kaikki ylijääneet rahat siirretään syrjään. Peli pelataan muuten normaalisti, mutta pankissa (jota voinee kutsua tässä yhteydessä myös valtioksi) ei ole välttämättä aina rahaa, vaan sitä kertyy vasta maksetuista veroista, tonttien hinnoista, rakentamisesta, yms. Jos pankissa ei satu olemaan rahaa, kun kuljet lähtöruudun kautta tai saat jonkun muun palkkion, et saa kyseistä palkkiota, et nyt etkä myöhemmin, eli pankki ei jää sinulle velkaa.

Tämä toinen pelimuoto simuloi tilannetta, jossa valtio ei paina lisää rahaa vaan taloudessa kiertävän rahan määrä on vakio. Sivutuotteena se simuloi erityisen tehotonta tulonsiirtojärjestelmää, mutta sillä on vähemmän merkitystä.

Kuinka toinen peli eroaa ensimmäisestä? Halutessanne voitte pitää kirjaa kummankin pelin kulusta. Sellainen varoituksen sana, että toinen peli saattaa olla hieman pidempi, joten aikaa kannattaa varata hyvin. Jos omaat hyvän mielikuvituksen, mutta et itse peliä tai peliporukkaa, voit myös pohdiskella pelien eroja pelaamatta. Vastauksia kommentteihin.

Lars vastasi eiliseen kirjoitukseeni Talousdemokratia on populistista pelleilyä asianmukaisesti otsikolla Erään Pasi Matilaisen pelleilystä. (Harmi, että hän unohti linkittää kirjoitukseeni, sillä se olisi tehnyt hänen oman bloginsa lukijoille keskustelun seuraamisen helpommaksi.)

Larsin kirjoitus luonnollisesti oikein kuhisee virheitä. Hän ei paitsi ymmärrä lainkaan talouden ja ihmisten toimintaa, hänellä on ilmeisesti myös huomattavia vaikeuksia ymmärtää ja muistaa lukemaansa esimerkiksi allekirjoittaneen näkemyksistä. Toki osa asiavirheistä voi johtua siitäkin, ettei hän vain ole halunnut perehtyä asiaan tai sitten hän tietoisesti viljelee vääriä todistuksia.

Joka tapauksessa, en nyt ehdi kirjoittaa blogausta, jossa käsiteltäisiin kaikki — tai edes pahimmat — Larsin kirjoituksen virheet, joten julistan kilpailun: löydä kaikki virheet Larsin kirjoituksesta. Jos kommentoit niistä Larsin blogiin, kannattaa kopio laittaa tänne, sillä täällä moderoidaan vain asiattomia kommentteja eikä epämiellyttäviä, eikä täällä myöskään julisteta keskustelua päättyneeksi.

Palkintona mainetta ja kunniaa kaikille osallistujille. Mutta vaikka tämä kilpailu ei saavuttaisikaan rajatonta suosiota, aion käsitellä kyseiset virheet myös itse paremmalla ajalla. Menee kyllä varmasti ainakin ensi viikolle.