Pasi.fi

Torstaina 4.2.2010

6:00 Herätys. Töihin pitäisi pian kampeutua. Yöunet jäivät vajaiksi. Viljo-vauvan (2kk) yölliset tohinat katkaisivat unen normaaliin tapaan pari kertaa, mutta enemmän unta söi illan tv-esiintymisestä johtuva jännitys. Pyyntö mennä A-talkiin kun tuli puoliltapäivin keskiviikkona, joskin valmiutta siihen oli tiedusteltu jo maanantaina ja tiistaina. Aiempina päivinä ohjelman toimittajat myös kyselivät taustatietoja asiasta.

7:10 Aamutoimet on hoidettu, tavarat pakattu ja Jyväskylän Liikenne on toimittanut miehen työpaikalleen. Näinhän ne työpäivät alkaa aina, paitsi pukupussi on harvemmin mukana. Vajaa pari tuntia aikaa tehdä töitä ennen yhdeksältä alkavaa koulutusta. Jännittää ilta aika kovasti, työteho varmaan hieman normaalia alhaisempi.

14:00 Joudun poistumaan mielenkiintoisesta koulutuksesta hieman etuajassa ehtiäkseni Vihreiden Rautateiden klo 14:25 lähtevään kyytiin. Tekninen koulutus lievitti jännitystä jonkin verran. Taksilla ehtii hyvin ja Matkakeskuksen Hesburgerista tarttui mukaan pari tarjouksessa ollutta juustohampurilaista välipalaksi.

14:25 Juna lähtee. Läppäri syliin ja kännykän kautta nettiyhteys Bluetoothin yli. Nettiselailu on hidasta kuin mikä ja katkoo monta kertaa, mutta ehdin ennen kännykän akun hyytymistä huomata myöhemmin illalla noloksi virheeksi päätyvän ”tiedon”.

17:24 Perillä. Tampereella piti vaihtaa InterCity2 Pendolinoon, mutta yllättäen aikataulussa pysyttiin. Valitsin aiemman junan, koska seuraavalla vuorolla aikaa junan saapumisen ja tv-studiolla olemisen määräajan väliin olisi jäänyt alle puoli tuntia, VR:n tuntien oli pelattava varman päälle. Mutta ei se mitään, joukko liberaalikavereita tuli asemalle vastaan. Kävimme syömässä (jo toisen kerran samana päivänä Hesessä, jotain rajaa…) ja keräsimme joukolla Liberaalien kannattajakortteja. Oma saaliini oli viisi korttia. Suurin pettymys oli se, että en saanut erään tv-viihdeohjelman juontajalta ”nimmaria”. Suurin yllätys puolestaan oli se, että eräs kohde olikin Ylen radiotoimittaja, joka haastatteli minua lennosta paikallisradioon Liberaalien korttikeräyksen ja liberalismin tiimoilta. Vähän yllättävää lämmittelyä A-talkia varten!

20:15 Perillä Ylen tv-tuotantotalossa. Noa antoi kyydin, joten ehdin minuutilleen sovittuun aikaan, vaikka radiohaastattelu meinasi vetää homman pitkäksi. Pikaisesti farkkuja ja puuvillapaitaa siistimmät vaatteet päälle ja sitten kahvittelemaan odotellessa omaa vuoroa maskeeraukseen. Eipä ole ennen ollut samanlaista meikkivoidemäärää kasvoilla! Ja ihan hyvä, sillä ärsyttävä ylipitkäksi venähtäneen murrosiän merkki, jättimäinen finni poskessa, saatiin lähes näkymättömäksi. Miten niitä tuleekin aina huonoimpaan mahdolliseen aikaan…

20:50 Tv-studioon. Mikrofonit paikalleen, äänitarkistus, lyhyt harjoittelu, pientä väkinäistä rupattelua.

21:05 Elämäni nopeimmin kuluneet 45 minuuttia. Ohjelman päättyessä tuntui kuin se olisi vasta päässyt alkuun. Aika loppui kesken, monta asiaa jäi sanomatta, jotkut kohdat meni hyvin, toiset huonommin. Kaiken kaikkiaan jännittävä kokemus kyllä. Palaan itse ohjelman sisältöön myöhemmin.

22:10 Sokos Hotel Pasila. Tavarat ja päällysvaatteet huoneeseen, sitten hotellin ravintolaan yömyssylle. Neljä senttiä Laphroaigia maistui mainiolle ohjelmaa seuranneita lukuisia tekstiviestejä ja sähköposteja lukiessa sekä tietenkin vaimon ja isän kanssa puhelimessa puhuessa. Roope-poika (3,5v) oli kuulemma hieman hämmentynyt nähtyään iskän telkkarissa…

23:00 Nukkuma-aika. Vihdoinkin. Iltapesulla meikkejä sai hangata naamasta saippuan kanssa. Tosin ei se uni ihan heti silmään tullut tänäkään yönä. Jälkijännitystä tai jotain.

Perjantai 05.02.2010

03:15 Herätys. Suihku piristi hetkeksi, respan sedän ystävällisesti keittämä kahvi oli myös mukava hetkellinen piriste.

04:15 Linja-auto Jyväskylään lähtee Kampista. Tien päällä ei enää nukuta, joten mietiskelen asioita. Harmittelen ExxonMobil-kommenttia, ajatellen tarkistavani sen töissä, ja suunnittelen tätä blogausta.

08:51 Linja-auto on viisi minuuttia myöhässä aikataulusta perillä. Äkkiä taksiin. Töissä olevan kurssin kolmas ja viimeinen päivä alkaa tasan yhdeksältä, kiire.

09:00 Työpaikan aulassa. Muutaman minuutin myöhästyn koulutuksesta, menee linja-auton myöhästymisen piikkiin.

14:20 Ehdin kahvitauolla tarkistaa ExxonMobil-asian Googlella. Metsäänhän se meni, joten julkaisin siitä samantien tiedon Ilmastofoorumin blogissa ja omassani.

15:30 Paikallisbussilla kotiin, vaikka joutuikin hyödyntämään hieman liukuvaa työaikaa. Vaimo ja lapset olivat samassa täydessä bussissa, kiva nähdä taas. Varsinkin Roope oli innoissaan isin näkemisestä, vaikka täydessä bussissa ei heti päästykään vierekkäin. Roope reippaana ja puheliaana poikana nauratti muita matkustajia. Onnellinen olo!

(Tässä kirjoituksessa mainitut yritykset ja tuotteet eivät tukeneet kirjoittajaa millään tavoin. Matkat ja majoitus Ylen piikkiin.)

Sanoin eilisen A-talk-ohjelman lopussa, että YK:n hallitustenväliten ilmastopaneeli IPCC olisi saanut rahaa ExxonMobililta. Tämän väitteen luin sivusilmällä Googlen hakutuloksista eilen iltapäivällä matkatessani Vihreillä Rautateillä Jyväskylästä Helsinkiin. En lukenut väitteen lähdettä, eikä tarkoituksenani ollut mainita asiaa ensinkään. Innostuin vain ohjelman lopuksi hieman liikaa ja sammakko karkasi suustani. Pahoittelen virhettäni. (Öljyrahaa tosin on mukana ilmastotutkimuksessa, esimerkiksi CRU:n rahoittajiin lukeutuu BP.) Muiden esittämieni väitteiden takana seison (esimerkiksi öljy- ja energiayhtiöiden ja tiettyjen muiden suuryritysten hyötyminen ilmastohypestä on tosiasia) ja palaan näihin myöhemmin.

Pasi J. Matilainen
Puheenjohtaja, Ilmastofoorumi ry

(Kirjoitus julkaistu alunperin Ilmastofoorumi ry:n blogissa.)

A-Talk: Huijataanko ilmastonmuutoksella?

Vieraina ovat ympäristöministeri Paula Lehtomäki, Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalo, Ilmastofoorumin puheenjohtaja Pasi J. Matilainen sekä geologian professori Matti Saarnisto.

Torstai-iltana siis kaikki tv:n ääreen… Tulee varmasti Ylen Areenallekin nettiin.

PS. Pahoitteluni blogin hiljaisuudesta, kiirettä on pidellyt ja jonkinlainen writer’s block taitaa olla päällä myös. Eräs käännösprojekti vienee sen verran aikaa, että blogaustahti tullee joka tapauksessa olemaan harvempi ainakin jonkin aikaa. Tosin täytyy sanoa, että Kataisen viimeaikaisista kommenteista on tehnyt mieli vähän aukoa päätä blogissakin… Huoh.

Politiikkablogien kirjoittajia ja lukijoita saattaa ainakin kuriositeettina kiinnostaa selaimella pelattava nettipeli, jonka keskiössä on pelaajien omaehtoinen politiikka. Pelin nimi on eRepublik, jota olen muutaman päivän ajan kokeillut. Löysin pelin googlaamalla liberaaleja, jolloin erääksi hakutuloksesi tuli pelin virtuaali-Suomen jäsenmäärältään suurin puolue, ”Liberaali edistyspuolue”.

No, pelissä itsessään ei ole liberalismista puhettakaan, sillä peli on hyvin valtiokeskeinen. Pelaajat tekevät töitä, omistavat yrityksiä, harjoittelevat sotilastaitoja, äänestävät, perustavat puolueita ja sanomalehtiä ja niin edelleen. Vaaleissa valituksi tullut parlamentti (siis joukko pelaajia) säätää lakeja ja äänestää tietyistä valtiollisista toimenpiteistä kuten veroista ja puolustusliitoista. Pelaajista vaaleilla valittu presidentti omaa melko suuret valtaoikeudet, esimerkiksi presidentti yksin voi aloittaa sodan.

Käsittääkseni peliin kuuluu paljon elementtejä, jotka tapahtuvat irrallaan varsinaisesta pelistä. Esimerkiksi suhteita muihin maihin ylläpitävät suurlähettiläät, joiden toiminta on tiedonkeruuta ja -raportointia sekä keskustelua kohdemaiden edustajien kanssa. Oman valtion suuntaa pohditaan hyvin pitkälle pelaajien ylläpitämissä sanomalehdissä sekä pelin keskustelufoorumilla. Puolueilla on omat ohjelmansa ja tavoitteensa, jotka tosin valitettavasti formaalisti rajoittuvat bruttokansantuotteen, väestömäärän (eli pelaajamäärän) ja maan hallitsemien alueiden kehitykseen, epämuodollisesti toki muuhunkin.

Pelin konsepti on mielenkiintoinen, kun pelaajilla on niin vapaat kädet ulkopelillisten elementtien suhteen, vaikka varsinaiset pelitoiminnot ovatkin melko suoraviivaisia. Pienelläkin pelin sanomalehtien selaamisella tulee selväksi, että poliittiset väittelyt ovat varsin kovia pelin sisällä, vaikka aiheet vain sivuavatkin todellisen maailman politiikkaa, pelin oma politiikka on tietysti tärkeintä.

Jos haluat kokeilla peliä, käytä tätä linkkiä. Tällöin saan pelissä viisi kultarahaa jokaisesta uudesta pelaajasta, joka yltää pelissä tasolle kuusi asti, hehe. Tavallista suuremman uuden pelaajamäärän ilmaantumista peliin kutsutaan käsittääkseni baby boomiksi (uudet pelaajat ovat leikillisesti aluksi vauvoja), syntyyköhän tästä artikkelista Usari-baby boom? Peli on englanninkielinen, mutta eSuomen sanomalehdet ja pelikeskustelut toki suomeksi. Peliin liittyy suomenkielinen wiki, josta löytyy myös lyhyet ohjeet alkuun. Pelin alussa tulevan ohjevideon voi jättää välistä perehtymällä noihin ohjeisiin.

Paheksuin taannoin (26.10.2009 ja 27.10.2009) poliitikkojen aikeista tehdä elinluovutuksesta oletusarvoista eli lähes pakollista. Elimiä siis siirrettäisiin kuolleilta (tai hyvin pian kuolevilta) ilman erillistä suostumasta, ellei tiedetä asianomaisen erikseen kieltäneen luovutusta. Mielestäni tällöin ei voida edes puhua luovutuksesta vaan kysymys on ottamisesta, jonka kanssa minulla on erittäin suuri periaatteellinen ongelma.

Äskettäin elinsiirtoasiaa käsitteli professori Alex Tabarrok Wall Street Journalin artikkelissaan The Meat Market. Tabarrokin mukaan suuntaus sallimusolettaman suuntaan on vahva, erityisesti Euroopassa, jossa sitä käytetään jo laajalti, joskin sallimusolettaman vaikutus luovutusten määrään on vaatimaton:

Presumed consent is common in Europe and appears to raise donation rates modestly, especially when combined, as it is in Spain, with readily available transplant coordinators, trained organ-procurement specialists, round-the-clock laboratory facilities and other investments in transplant infrastructure. 

Elinsiirto-ongelmaan eli siirtoelinten niukkuuteen on olemassa toisenlaisiakin ratkaisuja, nimittäin markkinaehtoisia. Pimeät markkinat kattavat jopa 5-10 % maailman elinsiirroista, mutta niissä on ongelmansa, sillä laittomasti tehdyt leikkaukset eivät aina noudata aivan korkeimpia lääketieteen laatustandardeja, jälkihoidon puutteesta puhumattakaan. Markkinaehtoiset ratkaisut eivät kuitenkaan ole toistaiseksi laillisia, yhtä ainoaa maata lukuunottamatta. Käännän seuraavan suoraan artikkelista:

Vain yksi valtio, Iran, on poistanut kokonaan niukkuuden siirtoelimistä — ja vain Iranilla on toimivat ja lailliset elinsiirtomarkkinat. Iranin järjestelmässä elimiä ei kuitenkaan osteta ja myydä basaarissa. Potilaat, joille ei saada munuaista kuolleelta luovuttajalta ja joille ei löydy sopivaa elävää luovuttajaa lähiomaisista, voivat hakea siirtoelintä voittoa tavoittelemattomalta dialyysi- ja siirtoelinpotilaiden yhdistykseltä (Datpa).

Datpa etsii sopivia luovuttajia luovuttajarekisteristä, johon kuuluvat luovuttajat ovat riippumattomien siirtoelinlääkäreiden lääketieteellisesti tutkimia ja hyväksymiä. Valtio maksaa näille luovuttajille 1200 dollaria ja tarjoaa heille vuodeksi maksuttoman sairausvakuutuksen. Lisäksi siirtomunuaisten vastaanottajat maksavat Datpan kautta luovuttajille 2300-4500 dollarin summan. Hyväntekeväisyysjärjestöt hoitavat maksun luovuttajille varattomien vastaanottajien puolesta, osoittaen, että Iranilla on maailmalle opetettavaa niin hyväntekeväisyydestä kuin markkinataloudestakin.

Iranilainen järjestelmä ja pimeät markkinat osoittavat yhden tärkeän tosiasian: siirtoelinpula voidaan ratkaista maksamalla eläville luovuttajille. Iran aloitti järjestelmänsä vuonna 1988 ja munuaispula oli poissa vuoteen 1999 mennessä.

Vuonna 2007 Nobel-palkittu taloustieteilijä Gary Becker ja Julio Elias arvioivat, että 15000 dollarin maksu siirtomunuaisesta poistaisi munuaispulan Yhdysvalloissa. Jos liittovaltio suorittaisi maksun, järjestelmää ei voitaisi syyttää epätasa-arvoiseksi. Lisäksi tämä ehdotus säästäisi valtion varoja, sillä jopa merkittävä korvaus siirtomunuaisesta tulee halvemmaksi kuin pitkäaikainen dialyysihoito.

Kysymys kuuluukin, halutaanko Suomessa oikeasti tehdä jotain siirtoelinpotilaiden hyväksi? Jos kyllä, oikea vastaus on vapauttaa siirtoelimet ja elinsiirrot vapaille markkinoille. Jos ei, sitten voidaan jatkaa näpertelyä vapaaehtoisen luovutuksen ja moraalittomien sallimusolettamien kanssa. Itse olen kantanut elintenluovutustestamenttia jo lähes kahdeksan vuotta, mutta sallimusolettamaa vastustan siinä määrin, että sellaisen tullessa voimaan tulen vaihtamaan luovutustestamenttini kieltotestamenttiin. Valtio ei saa kohdella kansalaisia omaisuutenaan.

Kannattaa lukea koko alkuperäinen artikkeli, siinä on paljon muutakin tietoa.

Luin eilen Jussi Halla-ahon mainion kirjoituksen Rauhan ja asevarustelun puolesta ja hetken ajattelin, että tuohon kirjoitukseen minulla ei ole niin mitään lisättävää. Olin tietenkin jälleen kerran väärässä, sillä lisättävää toki on paljonkin, kuten minulle ystävällisesti Facebookissa muistutettiin. Halla-aho on siinä toki oikeassa, että riittävä pelote on varsin hyvä rauhan ja turvallisuuden tae, mutta pelkkään pelotevaikutukseen perustuva rauha tuntuu siltikin melko hauraalta. Keskinäinen riippuvuus täydentääkin kuvaa mukavasti.

On yleisesti tunnustettu tosiasia, että kaupankäynti hyödyttää kaikkia osapuolia. Kukaan ei pääsisi kovin hyvään lopputulokseen, jos kaikki asiat täytyisi tehdä itse. Ajattele vaikka asumista: seinät, ovet, ikkunanpuitteet, ikkunalasit, lattiat, lämmitysjärjestelmät, vesi, sähkö, viemäröinti, katto… Samalla kun rakentaisi taloa, täytyisi metsästää, kalastaa, viljellä, sienestää, marjastaa, kasvattaa, teurastaa, nylkeä, paloitella, paistaa, hienontaa, leipoa ja niin edelleen, puhtaan veden hankkimisesta puhumattakaan. Jos minkäänlaista kaupankäyntiä ei olisi, ihmiskunnasta jäisi jäljelle kourallinen ihmisiä lämpimille seuduille omavaraiseen luontaistalouteen.

Yksinkertaisimmillaan kaupankäyntiä tapahtuu kahden ihmisen välillä. Ajatellaan esimerkiksi henkilöitä Ville ja Pekka. Ville on hyvä kalastaja ja kehno metsästäjä, ja Pekka päinvastoin huono kalastamaan, mutta hyvä metsästämään. Jos kumpikin käyttäisi koko päivän kalastamiseen, Ville saisi keskimäärin 10 kalaa ja Pekka kaksi, kun taas metsällä Ville saisi yhden pienriistaeläimen ja Pekka kuusi päivässä.

Pekka ja Ville tietävät, että monipuolinen ruokavalio on tärkeää. Jos kumpikin omilla tahoillaan vuoropäivin kalastaisi ja metsästäisi, Ville eläisi kaksi päivää 10 kalalla ja yhdellä pienriistaeläimellä, kun taas Pekka saisi kaksi kalaa ja kuusi elukkaa. Aika vahvasti kummankin ruokavalio painottuisi sinne omaan osaamisalueeseen. Jos herrat kuitenkin keskittyisivät joka päivä omaan parempaan taitoonsa ja vaihtaisivat saaliita keskenään vaikkapa fifty-fifty-suhteella, kumpikin saisi päivittäin viisi kalaa ja kolme elukkaa, kahdessa päivässä siis 10 kalaa ja 6 elukkaa kummallekin, yhteensä 20 kalaa ja 12 elukkaa.

Melkoinen parannus siis tilanteeseen ilman kaupankäyntiä, jossa kokonaispotti oli 12 kalaa ja 7 elukkaa kahdessa päivässä. Uusi korkeampi saalistaso mahdollistaa myös säästämisen, joinakin päivinä kaverukset voivat syödä aiempien päivien ylijäämiä ja tehdä jotain muuta, kuten vaikkapa rakentaa asumusta.

Kaupankäynnin ansiosta elintaso nousee ja aikaa vapautuu muuhun toimintaan. Rauhan kannalta on tärkeää huomata, että kun aiemmassa tilanteessa kummankaan ei tarvinnut välittää toisesta, nyt kummankin korkeampi elintaso on toisesta riippuvainen. Kummankaan ei kannata tappaa, vahingoittaa tai edes suututtaa toista, jotta kaupankäynti voi jatkua.

Tietysti myös kaupankäynnittömässä tilanteessa toisen tappaminen, vahingoittaminen ja suututtaminen olisi ollut hyödytöntä. Jos sen sijaan Ville katsoo kalalammen omaksi alueekseen ja Pekka metsän omakseen, eivätkä salli toisen tulla alueelleen, niin tilanne muuttuu. Jos kaupankäyntiä ei ole, ainoa keino Villelle saada riistaa on käydä Pekan metsässä salaa tai väkivalloin, ja sama koskee Pekan kalansaantia Villen lammen suhteen.

Tässä vaiheessa Halla-ahon kuvaama pelotevaikutus astuu kuvaan. Jos kumpi tahansa voi ajatella selviytyvänsä voittajana väkivaltaisuuksista, hän todennäköisesti ryhtyy tekoon. Jos taas kummankin omaama aseellinen voima on niin suuri, ettei kumpikaan voi voittaa, kumpikaan ei myöskään toisen omaisuuteen yritä koskea. Aseet takaavat tilanteessa rauhan, mutta kaupankäynnin aloittaminen synnyttää lisäksi keskinäisen riippuvuuden, jonka ansiosta aseiden tuomien takeiden merkitys pienenee.

Ja se mikä pätee yksilöiden välillä, pätee suuressa määrin myös valtioiden välillä. Kuten Frédéric Bastiat’n (1801-1850) väitetään sanoneen, ”kun kauppatavarat eivät ylitä rajoja, sotilaat ylittävät”. No, Bastiat’n aikoina joukkotuhoaseita ei vielä ollut, joten pelotevaikutuskin oli tuntematon. Jos sodan voittaminen ei ole mahdollista kenellekään, sitä ei todennäköisesti synny, vaikka kauppatavarat eivät ylittäisikään rajoja. Kaupankäynnin molemminpuoliset hyödyt jäävät kuitenkin saamatta, jos valtio itsepäisesti pyrkii omavaraisuuteen. (Ohimennen mainiten, Bastiat’n Kirjoituksia taloudesta voi lukea Talouden perusteista.)

Aseista ei kuitenkaan ole syytä luopua, vaikka kaupankäynnillä saataisiinkin aikaan keskinäisten riippuvuuksien verkko, joka yksinäänkin takaa rauhan. Maailmassa on aivan riittämiin hulluja, jotka haluavat vain aiheuttaa tuhoa ja kärsimystä, ehkä jonkin ideologian vuoksi tai vaikkapa päästäkseen paratiisiin. Kaikkia hulluja, olivat ne sitten yksittäisiä ammuskelijoita ja pommimiehiä tai roistovaltioiden diktaattoreja, ei voida luotettavasti ehkäistä ennalta. Heidät on vain oltava valmis pysäyttämään tehokkaasti ja päättäväisesti vahinkojen minimoimiseksi, jos he ryhtyvät toimiin muita ihmisiä kohtaan.

Yksilöiden kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että tavallisten, lainkuuliaisten ihmisten on voitava kantaa kätkettyä asetta. Vain sellainen tilanne, jossa kuka tahansa vastaantulija saattaa olla aseistettu, voi ensinnäkin laittaa tulevat pekka-eric-auviset, matti-saaret ja ibrahim-shkupollit harkitsemaan aikeidensa järkevyyttä tarkemmin ja toisaalta saada heidät pysäytetyiksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jos he kaikesta huolimatta ryhtyvät ammuskelemaan.

Vapaan aseenkannon ennaltaehkäisevä vaikutus ei tarkoita sitä, että jokaisen ihmisen olisi kannettava asetta tai että kenenkään tarvitsisi kantaa asetta. Riittää, kun se on mahdollista. Myöskään pysäyttävä vaikutus ei edellytä kaikkien tai edes laajamittaista aseenkantoa. Riittää, että siellä täällä on yksittäisiä henkilöitä, jotka käyttävät oikeuttaan kantaa kätkettyä asetta ja osaavat sitä käyttää tarvittaessa.

Valtioiden kohdalla tämä tarkoittaa puolestaan sitä, että jokaisen vapautta arvostavan kansakunnan on oltava (siedettävien kustannusten puitteissa) paitsi mahdollisimman puolustuskykyinen, myös suhteellisen iskukykyinen. Iskukyky voi toki tulla myös sotilaallisen liittoutumisen kautta. Kansainvälinen vapaakauppa tuo valtioiden keskinäisen riippuvuuden kautta rauhan, mutta sotilaallista voimaa tarvitaan hullujen pysäyttämiseen, jos sellaiset joskus ryhtyvät toimiin rauhanomaisia valtioita kohtaan. Rauhanomaisten valtioiden yksipuolinen aseriisunta johtaa vain hullujen innostumiseen ja onnistumiseen.

Joukko sekalaisia asioita:

• Presidentin kansliasta vastattiin taannoiseen avoimeen kirjeeseen. Vastaus täällä, presidentti kuulemma ottaa näkemyksemme huomioon.

• Ensi perjantaina 11.12. on Jyväskylässä jälleen Liberaalimafia, Gastropub Jalossa klo 19 alkaen (ks. Facebook-event). Torstaina klo 18 Liberaalimafiat löytyvät Helsingistä (OlutRavintola Kaisla, Vilhonkatu 4) ja uutena Tampereelta (Irish bar O’Connells, yläkerta/kirjasto, Rautatienkatu 24)!

• Liberaalien kannattajakortteja voi nyt täyttää verkossa niin, että vastaanottaja maksaa postimaksun: puolueeksi.liberaalit.fi.

• Ihme ja kumma!, hyviä talousaiheisia kirjoja on alettu jälleen julkaista suomeksi myös paperimuodossa. Murray N. Rothbardin Mitä valtio on tehnyt rahallemme? ja Jim Coxin Ytimekäs opas talouteen löytyvät pian kirjakaupoista, ja jo nyt niitä voi ennakkotilata kustantajan verkkokaupasta (linkit edellä). Hinnat eivät päätä huimaa, itsekin tilasin jo molemmat kirjat. Taloudenperusteet.comista löytyy sähköisenä paljon muutakin.

• Maanantaina TV1 klo 20:00 MOT: Ilmastogate. Salatut kansiot paljastavat ilmastotutkijoiden eliitin likaiset temput.

Olen kymmeniä kertoja jo pitkän aikaa (myös kauan, kauan ennen climategatea) eri keskusteluissa ihmetellyt ääneen ja kirjallisesti, että jos ihmisen vaikutusta ilmastonmuutokseen koskeva tiede on kerran niin varmaa, niin miksi monet kyseistä asiaa tutkivat tiedemiehet eivät voi toimia tieteen pelisääntöjen mukaisesti? Miksi tietoja, lähdeaineistoja ja algoritmeja piilotellaan? Miksi joustetaan tieteen peruskulmakivistä, tutkimusten toistettavuudesta ja falsifioitavuudesta? Miksi epäilijöitä vähätellään ja jopa haukutaan? Jos tiede on varmaa, epätieteelliseen käytökseen ei pitäisi olla mitään syytä, eikö niin? Yhtään kertaa en ole saanut tähän mitään järkevää vastausta. Miksi?

Samaa kysymystä pohtii nyt myös Wall Street Journal kolumnissa Climategate: Follow the Money, jonka mukaan vastaus löytyy seuraamalla rahavirtoja:

But the deeper question is why the scientists behaved this way to begin with, especially since the science behind man-made global warming is said to be firmly settled. To answer the question, it helps to turn the alarmists’ follow-the-money methods right back at them.

Jos joku on löytänyt muun vastauksen miksi-kysymykseen, saa kertoa kommenteissa. Ja kyllä, kysymys on oleellinen. Näidenkin tutkijoiden, joiden asenteesta myös nk. climategate eli CRU-vuoto on paljon kertonut, tutkimuksiin ja näkemyksiin perustuu valtava poliittinen tavoiteohjelma, jolla tulee olemaan merkittäviä negatiivisia vaikutuksia ihmisten ja ympäristön hyvinvointiin, mahdollisten hyötyjen lisäksi. Siksi on erittäin tärkeää tietää, miksi he eivät käyttäydy kuten heidän asemassaan tulisi käyttäytyä. Onko seurattava rahavirtoja vai onko siihen jokin muu syy? Vastauksia!

Vastauksia (mahdollisesti turhaan) odotellessa suosittelen allekirjoittamaan Ilmastofoorumi ry:n adressin Kööpenhaminan ilmastokokoukselle uudet tavoitteet. Adressi vaatii, että ”Kööpenhaminassa ei tehdä sellaisia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtääviä päätöksiä, joilla olisi vaikutusta teollisuuden rakenteisiin, kuluttajahintoihin, verotukseen tai energiantuotantoon ennen kuin IPCC:lle tutkimusta tekevien laitosten menetelmät ja toiminta pitkältä aikaväliltä on tutkittu sekä muiden yksikköjen tutkimusten tulokset vahvistettu todenmukaisiksi riippumattomien, ulkopuolisten arvioijien toimesta.”

Mielestäni aivan aiheellinen vaatimus, kunnes äskettäin paljastuneet ja pitkään epäillyt epätieteelliset yksityiskohdat on selvitetty, ja kunnes tiedämme miksi näin on toimittu.

Asiasta tätäkin enemmän huolestuneille suosittelen liittymistä Ilmastofoorumi ry:n jäseniksi, jotta voimme yhdessä toimia voimallisemmin tämänkin asian nostamiseksi esille kotimaisessa julkisessa keskustelussa. Viime aikaisista kehityksistä huolimatta ilmastokeskustelu suomalaisissa valtamedioissa on edelleen hyvin yksipuolista. Miksi?

AP:

UK climate scientist to temporarily step down

(AP)

LONDON — Britain’s University of East Anglia says the director of its prestigious Climatic Research Unit is stepping down pending an investigation into allegations that he overstated the case for man-made climate change.

The university says Phil Jones will relinquish his position until the completion of an independent review into allegations that he worked to alter the way in which global temperature data was presented.

The allegations were made after more than a decade of correspondence between leading British and U.S. scientists were posted to the Web following the security breach last month.

The e-mails were seized upon by some skeptics of man-made climate change as proof that scientists are manipulating the data about its extent.

Viikonloppuna tuli käytettyä aika paljon maksullisia pysäköintipalveluja, mikä sai minut automatkoilla pohtimaan hieman niitäkin, tärkeämpien asioiden ohella. Lauantain vastaisena yönä nimittäin ajoimme vaimon kanssa synnyttämään keskussairaalaan ja myöhemmin tänään haen vaimoni ja uuden perheenjäsenemme kotiin. Tähän väliin mahtui yllättävän monta pysäköintiä keskussairaalan parkkitaloon, pitihän siellä vuodeosastolla käydä vierailemassakin.

Keskussairaalan edessä on kourallinen parkkiruutuja, jotka kuuluvat kaupungin ykkösvyöhykkeeseen eli ovat ydinkeskustan ohella kalleimpia pysäköidä. Tämä on täysin ymmärrettävää, sillä paikkoja on hyvin rajallisesti ja niiden kysyntä on korkea. Eilen illalla sitten tajusin, että tämä parkkipaikkataksojen vyöhykejaottelu onkin osoitus siitä, että keskussuunnittelijat jopa ymmärtävät jollain tasolla hintasignaalin merkityksen!

Keskussuunnittelijoille (tässä tapauksessa varmaankin kaupungin pysäköinti- tai liikennesuunnittelija, tms.) korkeammat hinnat kysytyimmille parkkipaikoille ovat väline ohjata autoilijoita pysäköimään syrjempään, väljemmille alueille. Keskussairaalan kohdalla kysymys on myös rajallisten resurssien allokoimisesta oletettavasti niitä eniten tarvitseville — etuoven läheisyyttä vähemmän tärkeänä pitävä pysäköi hieman kauemmaksi parkkitaloon.

Nämä ovat juuri niitä asioita, joiden perusteella hinnat määräytyisivät vapailla markkinoilla. Keskussuunnittelijat siis tässäkin tapauksessa matkivat markkinoiden toimintaa, vaikka eivät sitä varmasti myönnäkään, joskin hyvin todennäköisesti onnistuvat siinä tehottomammin kuin markkinat onnistuisivat. Markkinat olisivat jo pelkästään nopeampia reagoimaan kysynnän ja tarjonnan vaihteluihin, kun asioista ei tarvitsisi päättää lautakunnissa ja valtuustoissa verrattain pitkiksi määräajoiksi kerrallaan, puhumattakaan mahdollisista innovaatioista, joita vain yrittäjyys ja kilpailu voivat synnyttää.

No, se siitä, tulipahan vain tuokin mieleen. Varsinaisesti ryhdyin kirjoittamaan siitä, että täällä blogissa saattaa olla jonkin aikaa tavallista hiljaisempaa, varmasti ymmärrettävistä syistä. Sillä välin kannattaa lukaista vaikka Jari Metsälän (lib.) vastaus Vanhasen Matin (kesk.) haasteeseen valtiontalouden tasapainottamisesta. Muita järkeviä ja älykkäitä kirjoituksia löytyy ainakin täältä, täältä, täältä ja täältä, monesta muusta paikasta puhumattakaan, noilla pääsee kuitenkin hyvin eteenpäin.