Pasi @ Edinburgh

Mies talossa

Mikas se onkaan miehen asema talossa, kun sattuu asumaan yhdessa kahden naisen kanssa? No, mietitaanpas. Jokainen siivoaa omat jalkensa, jokainen tekee omat ruokansa, vuokra ja sahkolasku maksetaan tasan, jokainen tiskaa omat astiansa... Ja roskat vie ulos Pasi. Joka ainoa kerta. Vaikka ei se iso homma olekaan, niin kyllahan tasta on tasa-arvo kaukana. ;-)

Lunta tulee

Kämppis pamahti tänään ulkoa sisälle ilmeisen kylmissään. Olin hetkeä aiemmin huomannut ikkunasta, että piru, siellähän on ihan lunta maassa. Valitteli siinä vielä, että oli niin freezing ulkona, että oli pitänyt kaulaliinalla ja pipolla piilottaa kasvoista kaikki paitsi silmät. Vaan eipä siellä ollut yhtään sen kylmempi kuin muinakaan päivinä, joskaan muina päivinä ei ollut kirvonnut kummoisia valitteluita kylmyydestä... Taisi vaan olla lumen psykologinen vaikutus kyseessä, eli jos on lunta maassa niin täytyy olla pirun kylmä. Puh. Melkein teki mieli alkaa selostaa talvisia inttijuttuja. :)

Takaisin Skotlantiin

Paluu Skotlantiin sielta Suomen talvesta sujui taas kohtalaisen rattoisasti, perinteista Jyvaskyla-Turku-Tukholma-Skavsta-Prestwick-Glasgow-Edinburgh -reittia noudattaen. Aikataulut olivat tosin hieman muuttuneet edellisesta kerrasta, joten odottelua Tukholman ja Skavstan kohdilla oli jonkin verran enemman. Ja kuten kuvasta nakyy, asusteet olivat asianmukaiset. (Tama kirjoitus tulee vahan myohassa, kun siirtyminen tapahtui jo 7.-8. tammikuuta, mutta olen ollut laiska...)

Aika kului sinansa hieman viimekertaista nopeammin talla matkalla, koska mukana oli jyvaskylalainen kaverini Pete, joka myoskin opiskelee taalla. Viimeksihan vedin reissun yksinani. Tamahan tarkoitti sita, etta ei tarvinnut koko ajan itse vahtia kamojaan silma kovana ja muutenkin saattoi ottaa rennommin, intoutuen jopa laivalla vahan alkoholia nautiskelemaan. Tietysti hommaa helpotti myos se, etta asiat olivat tuttuja edelliselta kerralta, niin ei tarvinnut ihmetella erikseen.

Pitkalta tuntuneen Jyvaskyla-Turun satama -junamatkan (ja muutaman oluen) jalkeen paastiinkin laivaan, ja ensimmainen temppu hyttiin paastya oli vaihtaa kiltit ja sporranit paalle. Toinen vaihe sitten tietysti oli syoksya suorinta tieta taxfree-myymalaan noutamaan miesta vakevampaa...

Siinahan se ilta sitten meni, juodessa ja napostellessa jotain. Mieleen painui parhaiten yksityiskohdista ehka se, etta ihan kuin ihmiset eivat olisi koskaan nahneetkaan kenenkaan kayttavan kilttia! Tassa suhteessa tosin erilaiset ihmisryhmat erottuivat hyvin toisistaan. Suomalaiset miehet ja ruotsalaiset naiset tyytyivat kysymaan onko siella kiltin alla mitaan vaatteita (kun oikeasti ei kuulu olla). Suomalaiset (ja erityisesti vanhemmat) naiset sen sijaan enemmankin oma-aloitteisesti ja ilman lupaa paattivat KATSOA onko siella mitaan. Muita ei kiinnostanut, ainakaan aaneen. No, venalaiset tytot halusivat itsensa samaan valokuvaan meidan "skottien" kanssa.

Seuraava paiva olikin sitten todellinen helvetti Ruotsin maaperalla. Krapula oli kohtuullisen jaatava ja kun laiva oli satamassa klo 6:30 ja lento lahti Skavstasta joskus iltaviiden jalkeen, niin aikaa oli hukattavaksi asti. Eli ei muuta kuin tavarat sailytyslokeroon ja Tukholman Cityterminalenin penkeille nukkumaan istualleen. Sitten jossain vaiheessa bussilla Skavstaan ja siella saman toiminnon jatkamista... Huh.

Jossain vaiheessa elama alkoi voittaa taas ja lentokin paasi lahtemaan. Valitettavasti oli enimmakseen pilvista, vain pari kertaa onnistuin nakemaan ikkunasta loistavia oisia kaupunkimaisemia kymmenesta kilometrista. Kuukin nakyi ikava kylla vain aivan lennon alussa, mutta kylla se sitten nayttikin varsin hyvalta, viela kun taysi oli. Ei ne pilvimaisematkaan siina kuun valossa niin hirvean pahalta nayttaneet kylla...

Lopulta sitten oltiin Glasgow'n Prestwickin kentalla, josta matkustettiin talla kertaa junalla Glasgow'iin tunnin verran (ilmaiseksi, olisinpa loytanyt sen viimeksi!). Ja juuri sopivasti ehdimme Edinburghin junaan, jossa meni sitten reilu tunti, pienia valiasemia oli paljon. Yhdeksan puntaa siihen meni, bussia kalliimpi siis. Matkasta vasyneena kavely kampalle ei tullut kysymykseenkaan, vaan taksihan se oli viela otettava... Ja sitten tyhjassa kampassa suoraan nukkumaan. Muut olivat viela joulunvietossa.

Vuokrarahoja odotellessa

Skottitytto ei ole vielakaan palannut Pariisin matkaltaan, vaikka sen piti paattya jo sunnuntaina. Ties mihin paatynyt. Kanadalainen sentaan kavi pankissa perumassa talle kirjoittamansa shekin ja kirjoitti minulle uuden, niin sain sentaan edes osan rahoistani takaisin... Ja puhui puhelimessa vuokraemannan kanssa. Hanen mukaansa nyt Australiassa oleva englantilaispariskunta viime kadessa on vastuussa vuokrarahoista minun ja kanadalaisen sijasta, ellei skotlantilaista (tai hanen rahojaan) ala kuulumaan. Se on hyva tietaa se.

Ensimmainen tentti

Tenttiminen on taalla hiukkasen erilaista kuin siella kotona. Juurikin nain:

• Kirjoitusvalineeksi ehdotetaan mustekynaa. Eli ei passaa tehda virheita. (Itse kirjoitin silti lyijykynalla ja kylla sille kumille oli kayttoa.)
• Tentit tehdaan nimettomina. Jokaisen vastauspaperin etusivun ylakulmaan kirjoitetaan nimi ja opiskelijanumero (matriculation number) seka piirretaan lisaksi allekirjoitus. Taman jalkeen kulma taitetaan niin etta paperin tarrapinnat koskettavat toisiaan ja nurkka liimautuu kiinni. Kulma avataan ilmeisesti vasta arvostelun jalkeen.
• Jokaisen vastauspaperin etusivulle kirjoitetaan nakyville lisaksi tenttimisnumero (examination number), joka myoskin on jokaiselle opiskelijalle henkilokohtainen (mika syo ehka vahan tuota anonymiteettia), kurssin nimi, tiedekunta, tentin osio, pulpetin numero ja kyseisella vastauspaperilla olevien vastausten numerot, jarjestyksessa. Uuh. Kasi puutui kirjoittamisesta jo ensimmaisella etusivulla.
• Kesto kaksi tuntia, poistua saa puolen tunnin jalkeen. Tamahan on tuttua, mutta mikali saapuu yli viisitoista minuuttia myohassa, on taytettava myohastymislomake (late arrival form), jossa on perusteltava myohastyminen ja allekirjoitettava sitoumus, etta ymmartaa, etta lisa-aikaa ei ole luvassa.

(Niin ja alkaa kysyko kuinka se tentti meni. Ei mennyt.)

Vuokrasekoilua

Kyllapa pitaisi vaatia vuokrasopimus kirjallisena kaikissa tilanteissa, niin voisi saastya kummalliselta saatamiselta. Siis, kerrataanpa. Asun siis kolmekymppisen englantilaispariskunnan alivuokralaisena ja tama pariskunta on siis asunnon varsinainen vuokralainen. Tahan asti asunnossa on myos ollut kanadalainen vaihto-opiskelijatar alivuokralaisena. Ja kuinkas kaykaan kun kyseinen pariskunta ottaa ja lahtee vuodeksi Australiaan miehen tyon vuoksi ja ottavat vapautuneeseen huoneeseen viela kolmannen alivuokralaisen, ja vielapa silla valin, kun me kaksi muuta alivuokralaista olemme joulunvietossa kotimaissamme? No ainakin ylimaaraista saatamistahan siita tulee.

Tietysti tiesimme ennen joulunviettoon siirtymista, etta englantilaiset ovat lahdossa ja uutta asukasta ottamassa tilalleen. Ei vain ollut tiedossa, etta kuka siihen tulee ja miten jarjestelyt hoidetaan, eli vuokran ja laskujen kaytannon hoitaminen siis. Oletus oli tietenkin, etta englantilaiset sopivat naista asioista uuden asukkaan kanssa. Kanadalainen oletti samoin ja jatti asuntoon vuokraosuuttaan vastaavan shekin lahtiessaan jouluksi Kanadaan, koska tiesi palaavansa vasta tammikuun vuokranmaksupaivan jalkeen, joka oli muuten viime viikon keskiviikkona.

Itse olin saapunut maahan viikkoa ennen tuota maksupaivaa (ja tuosta matkasta lisaa juttua myohemmin), mutta en ollut onnistunut nakemaan uutta asukasta ennen keskiviikkoiltaa kuin vilaukselta ja lyhyen tervehdyksen verran. Itse en hataillyt vuokranmaksun kanssa muuten kuin keskiviikkona sitten kysyin etta onko han sen hoitanut ja lupasin toimittaa oman osuuteni kateisella huomenna. Vuokranmaksuprosessihan on niinkin hankala kuin shekin lahettaminen vuokraemannalle postitse joka kuun 14. paivaan mennessa. (Joskin englantilaiset olivat kirjoittaneet paperille "send cheque on 14th of each month," minka tulkitsin ainakin itse etta neljantenatoista paivana pitaa lahettaa...)

No, keskiviikko, siis neljastoista paiva, jatkui iltaan, kunnes ovikelloa soitti outo, vanhahko mies. Oli tullut ihmettelemaan vuokrarahoja Fifessa asuvan vuokraemannan puolesta. Hetken siina keskustelimme kolmestaan, siis mina, tama mies ja se uusi alivuokralainen, nuorehko skotlantilaistyttonen. Han kertoi, etta hanen shekkivihkonsa oli tyhja ja on saamassa uuden vihkon seuraavana paivana, joten sovittiin miehen kanssa, etta han tulee hakemaan shekkia samaan aikaan seuraavana paivana. Samalla muuten selvisi, etta asunnon koko vuokra on 695 puntaa eli kutakuinkin tuhat euroa.

Seuraavana paivana palasin yliopiston riennoista asunnolle vasta melko myohaan illalla. Matkalla kavin nostamassa automaatista luottokortilla osuuteni vuokrasta, 250 puntaa. (Niin, huomannet hassuuden summissa, matematiikkaan paasemme tuonnempana.) Yllatys oli suuri, kun huoneeni edessa lattialla oli lappunen, jossa tama skottityttonen ilmoitti, ettei ollutkaan saanut sita shekkivihkoa, vaan saa sen vasta ensi viikolla. Pyysi sitten siina viestissaan minua kirjoittamaan sen shekin ja kertoi antavansa oman osuutensa kateisella seuraavana paivana.

Okei, mikas siina. Ei vaan ole sita shekkivihkoa minullakaan, kun paikallinen pankki kieltaytyi sellaista minulle antamasta. Antoivat kuitenkin luottokortin, mika oli sinansa kummaa. Nukuin sitten seuraavana paivana pitkaan, kunnes vuokraa penannyt mies soitti ja kysyi milloin voi tulla hakemaan sita shekkia minulta samana paivana. Sanoin etta kateista loytyy parin tunnin kuluttua... Eli ei muutakuin Tescon automaatille keventamaan molempien luottokorttieni ylimaaraista kuormitusta, paikallisen pankin tilillani kun ei juuri mitaan ole.

Skottityttoakaan ei enaa kuulunut, mutta hanhan olikin sanonut olevansa perjantaista sunnuntaihin Pariisissa kaymasillaan. Eika kuulunut sunnuntainakaan, joskin kanadalainen palasi tuolloin, joten paasimme juttelemaan aiheesta. Han siis ei ole minulle vuokrasta mitaan velkaa, koska oli jattanyt sen shekin talle tyttoselle. Myos hanelle tuli uutisena asunnon kokonaisvuokra, koska hankin on maksanut 250 puntaa kuukaudessa. Han oli tosin epaillyt, etta englantilaiset ovat vetaneet valista, kun olivat kieltaytyneet lisaamasta hanen nimeaan vuokrasopimukseen eivatka edes nayttaneet sopimusta.

Nyt sitten jaa viela nahtavaksi, paasemmeko uuteen sopimukseen vuokran osuuksista. Kolmelle jaettunahan summa olisi 230 puntaa ja risat. Positiivista on se, etta nyt kun kaikki olemme opiskelijoita, saamme todennakoisesti vapautuksen council tax'sta, joka on tuhat puntaa vuodessa. Sehan on merkittava lisakulu vuokran paalle sahkon, veden ja viemarimaksun lisaksi, eli saastoa ainakin sen verran. Hommaa mutkistaa viela sekin, etta sahkolasku tulee kuulemma jonkun aiemman asukkaan nimella ja kukaan ei nyt tieda, etta milla nimella...

Heh, no ainakin tama saato on hyva esimerkki miten asiat tassa maassa yleensakin toimivat. Eli eivat. :) Vahan seikkailuhenkea mukaan niin sitten hommat luistaa jos luistaa...