Jeh, kamppa lahtee alta kolmen viikon paasta. Vuokraemanta soitti eilen ja sanoi heihei. Hihii. Hauskinta tassa on se, etta meikalaista lahinna koko ajan naurattaa, vaikka ihan selvinpain olen. :) Syyna siis se, etta kamppikset muuttaa pois toukokuun puolivalissa ja vuokraemannalla ei ole varaa pitaa minua kampassa yksin maksamassa vain kolmasosaa vuokrasta, eika han ole onnistunut tavoittamaan herra X:aa Australiasta, joten mina saan lahtea.
No, eikohan tassa joku paikka loydy loppuajaksi. Luulisin. :D
Jaakiekon MM-kisojen seuraaminen taalta jalkapallon luvatusta maasta on odotetusti vaikeahkoa. Odotimme kuitenkin kavereiden kanssa, etta YLE:n radiostreamit netissa toimisivat, joten eilen keraannyttiin kannettavan aareen kaljatolkkien kanssa pelia kuuntelemaan. Ja kuinkas kavikaan? Streami kuoli varmaankin ylikuormitukseen juuri ennen pelin alkua. KIVAA.
Ensimmainen era menikin yrittaessa saada streamia kuulumaan ja kaljaa juoden. Eihan se stream enaa alkanut toimimaan, mutta kalja kylla kelpasi, eihan siina mitaan. Sitten hoksattiin menna katsomaan irc-kanavaa #mm-2004, joka toimitti meille kisalahetyksen virkaa. Ainakin Suomen maalit kavivat hyvin selviksi, kun kanava floodautui taysin "MAAAAALI!!!!" -huudoista, mutta toisaalta muut tilanteet jaivat vahan vajaiksi, kun kommentointi oli tasoa "eiiiiih," "oijoijooooi" tai "aijai!" Mutta mita enemman kalja maittoi, sita hauskempaa myos ottelun seuraaminen ircista oli.
Jossain vaiheessa yritettiin saada kuulumaan radiosta YLE Radio Finlandia, mutta ei tavallisessa radiosetissa riittany taajuudet siihen. Ja Radio Finlandin nettistream oli puolestaan lopetettu Gramexin ahneiden rahavaatimusten seurauksena. Kiitti vaan Gramex!
Viikonloppu meni muuten aurinkoa ottaessa ja ruohikolla makaillessa. Eilen ennen jaakiekko-ottelua tuli jopa kaytya kavelemassa ympari Royal Botanic Gardenia ja syomassa jaateloa. Kivaa. :)
Neiti C oli tehnyt yllattavan paluun eilen illalla ollessani leffassa. Oli kuuleman mukaan yrittanyt viimeiset nelja paivaa paasta sisalle summeria soitellen, mutta eihan se auta, kun kukaan ei ole paikalla. Pitaisi varmaan muistaa ne avaimensa paremmin. Mutta joo, talla hetkella nayttaapi silta, etta saan asua viimeisen kuukauden ihan yksinani, kun Neiti A lahtee muutaman viikon paasta ja Neiti C ehka jo ennen sita, kun hanella ei ilmeisesti ole varaa maksaa vuokraa, ja vuokraemanta aikoo todennakoisesti katkaista Herra X:n vuokrasopimuksen siihen kun mina lahden, eika nainollen aio hankkia minulle uusia kamppiksia. Tastahan seuraa looginen johtopaatos: BILEET!!!!1111!! Tai sitten ei.
Alan yha enemman olla vakuuttunut siita, etta skottityttokamppis lahti livohkaan kellekaan sanomatta, todennakoisimmin Uuteen-Seelantiin vanhempiensa luokse. Itse en ole tyttoa edes Suomesta kevatlomalta paluuni jalkeen nahnyt, mutta Neiti A (kanadalaiskamppis) on pitanyt minut ajan tasalla tilanteen kehittymisesta. Ja en itse ainakaan enaa kovin monenlaisia vaihtoehtoisia johtopaatoksia osaa tehda, kun Neiti C on nahty viimeksi keskiviikkoiltana rinkka selassaan poistumassa asunnolta, avaimet asunnon poydalle "unohtuneena," eika hanta sen koommin ole tavattu tyopaikaltaan saati sitten poikaystavansa luota. Itseasiassa niin pomo, poikaystava kuin vuokraemantakin yrittavat jatkuvasti tavoittaa hanta asunnolta, mika pitaa puhelinlinjan kuumana.
Neiti A:ta asiassa tietysti korpeaa se, etta Neiti C:n olisi talla viikolla pitanyt maksaa hanelle (huomattava) osuutensa yli £300 puhelinlaskusta. Tuskinpa vuokraemantakaan on kovin innoissaan siita, etta Neiti C:n osuus vuokrastakin on edelleen maksamatta, joskin se on talla hetkella vasta kolme paivaa myohassa. Edellisen vuokran han oli kuulemma saanut maksettua kaksi viikkoa myohassa. Tietysti tyopaikalla, mika se sitten lieneekin, muita voi hieman harmittaa, kun joutuvat yllattaen paikkailemaan kadonneen vuoroja. Mutta poikaystavasta en tieda, kasittaakseni hanen sietaisi olla ennemminkin helpottunut asian saamasta kaanteesta. Ellei poikaystava sitten ole Neiti C:n diileri...
Jotta asiat olisivat vielakin hauskempia, asuntomme varsinainen vuokralainen Herra X, jonka alivuokralaisia mina ja Neidit A ja C olemme, on niin ikaan hukassa maapallon toisella puolella, nimittain Australiassa, kuten olen saattanut aiemminkin mainita. Ei ole herrasta mitaan kuulunut toistuvista yhteydenottoyrityksista huolimatta. Meilla (eli Neiti A:lla, joka asiaa taloudessamme hoitaa) ei ole ollut sen parempi onni kuin vuokraemannallakaan, joka myoskin (ymmarrettavista syista) on miekkosta yrittanyt hakea. Sen lisaksi, etta Herra X on virallisesti vastuussa vuokran maksamisesta vaikka joku Neiti C olisikin kateissa, hanella on myos hallussaan allekirjoittaneelta ja molemmilta Neideilta perittya vuokratakuuta £250 per nuppi. Olisi varsin kivaa saada se summa joskus takaisinkin... Mutta taitaa olla toivo mennyt senkin suhteen.
Tarinan opetuksia? No, vuokratessaan kamppaa yksityisilta markkinoilta kannattanee ainakin varmistaa, etta kamppikset eivat kayta huumeita ja ovat aikeissa asua kampassa vahintaan yhta pitkaan kuin itsekin. Helpottaisi elamaa. Lisaksi taman maan tapauksessa olisi plussaa, jos kaikki asukkaat olisivat opiskelijoita, niin kunnallisveroa ei tarvitsisi asunnosta maksaa. Etta sellaista talta eraa.