Sain kuin sainkin uuden asunnon yliopistolta, vaikka aiemmin kovasti yrittivat vaittaa, ettei vapaita ole, siitakin huolimatta etta tiesin ja sanoin vapaita olevan. Tanaan kun osasin (neuvosta) menna oikealta henkilolta kysymaan, eli yhden vapaan asunnon flat managerilta, niin ilmeni etta vapaita huoneita on SATOJA. Eli nyt sita sitten tuli muutettua kaverin naapuriin.
Viime yo kylla meni juurikin kyseisen kaverin luona nukkuessa, kun eilen oli aivan pakko lahtea vanhalta kampalta pois. Alunperinhan aioin olla siella tahan paivaan saakka, mutta kun se oli eilen aikaisin aamulla maalattu kokonaisuudessaan, niin haju oli viela illallakin sinne saapuessani aivan jarkyttava. Tuuletuskaan ei auttanut, joten ei muuta kuin kamat kassiin ja menoksi. Ei paljon naurattanut, kun vuokraemanta oli juuri tullessani lopettelemassa asunnon esittelya potentiaalisille uusille vuokralaisille ja lahtiessaan sanoi etta "enjoy your last night here!" Tahan asti luulin, etta kyseessa oli ihan mukava nainen, mutta niin sita on ihminen erehtyvainen...
Uudessa kampassa on hyvina puolina nettiyhteys (joka varmaan alkaa toimia ensi viikon alussa) ja se, etta vuokra lasketaan paivien eika kuukausien perusteella. Eli kun olin jo lennon Suomeen varannut ja laitoin sen asumisen paattymispaivaksi, niin saastin heti melkein 40 puntaa. Toisaalta, vuokra on aika tyyris, yli 9 puntaa vuorokausi. Lisaksi kylma ja kuuma vesi tulevat tuolla eri hanoista, prkl. Ei kiva. Mutta eipahan tarvitse yrittaa asua kavereiden nurkissa kuukautta.
Jeh, kamppa lahtee alta kolmen viikon paasta. Vuokraemanta soitti eilen ja sanoi heihei. Hihii. Hauskinta tassa on se, etta meikalaista lahinna koko ajan naurattaa, vaikka ihan selvinpain olen. :) Syyna siis se, etta kamppikset muuttaa pois toukokuun puolivalissa ja vuokraemannalla ei ole varaa pitaa minua kampassa yksin maksamassa vain kolmasosaa vuokrasta, eika han ole onnistunut tavoittamaan herra X:aa Australiasta, joten mina saan lahtea.
No, eikohan tassa joku paikka loydy loppuajaksi. Luulisin. :D
Neiti C oli tehnyt yllattavan paluun eilen illalla ollessani leffassa. Oli kuuleman mukaan yrittanyt viimeiset nelja paivaa paasta sisalle summeria soitellen, mutta eihan se auta, kun kukaan ei ole paikalla. Pitaisi varmaan muistaa ne avaimensa paremmin. Mutta joo, talla hetkella nayttaapi silta, etta saan asua viimeisen kuukauden ihan yksinani, kun Neiti A lahtee muutaman viikon paasta ja Neiti C ehka jo ennen sita, kun hanella ei ilmeisesti ole varaa maksaa vuokraa, ja vuokraemanta aikoo todennakoisesti katkaista Herra X:n vuokrasopimuksen siihen kun mina lahden, eika nainollen aio hankkia minulle uusia kamppiksia. Tastahan seuraa looginen johtopaatos: BILEET!!!!1111!! Tai sitten ei.
Alan yha enemman olla vakuuttunut siita, etta skottityttokamppis lahti livohkaan kellekaan sanomatta, todennakoisimmin Uuteen-Seelantiin vanhempiensa luokse. Itse en ole tyttoa edes Suomesta kevatlomalta paluuni jalkeen nahnyt, mutta Neiti A (kanadalaiskamppis) on pitanyt minut ajan tasalla tilanteen kehittymisesta. Ja en itse ainakaan enaa kovin monenlaisia vaihtoehtoisia johtopaatoksia osaa tehda, kun Neiti C on nahty viimeksi keskiviikkoiltana rinkka selassaan poistumassa asunnolta, avaimet asunnon poydalle "unohtuneena," eika hanta sen koommin ole tavattu tyopaikaltaan saati sitten poikaystavansa luota. Itseasiassa niin pomo, poikaystava kuin vuokraemantakin yrittavat jatkuvasti tavoittaa hanta asunnolta, mika pitaa puhelinlinjan kuumana.
Neiti A:ta asiassa tietysti korpeaa se, etta Neiti C:n olisi talla viikolla pitanyt maksaa hanelle (huomattava) osuutensa yli £300 puhelinlaskusta. Tuskinpa vuokraemantakaan on kovin innoissaan siita, etta Neiti C:n osuus vuokrastakin on edelleen maksamatta, joskin se on talla hetkella vasta kolme paivaa myohassa. Edellisen vuokran han oli kuulemma saanut maksettua kaksi viikkoa myohassa. Tietysti tyopaikalla, mika se sitten lieneekin, muita voi hieman harmittaa, kun joutuvat yllattaen paikkailemaan kadonneen vuoroja. Mutta poikaystavasta en tieda, kasittaakseni hanen sietaisi olla ennemminkin helpottunut asian saamasta kaanteesta. Ellei poikaystava sitten ole Neiti C:n diileri...
Jotta asiat olisivat vielakin hauskempia, asuntomme varsinainen vuokralainen Herra X, jonka alivuokralaisia mina ja Neidit A ja C olemme, on niin ikaan hukassa maapallon toisella puolella, nimittain Australiassa, kuten olen saattanut aiemminkin mainita. Ei ole herrasta mitaan kuulunut toistuvista yhteydenottoyrityksista huolimatta. Meilla (eli Neiti A:lla, joka asiaa taloudessamme hoitaa) ei ole ollut sen parempi onni kuin vuokraemannallakaan, joka myoskin (ymmarrettavista syista) on miekkosta yrittanyt hakea. Sen lisaksi, etta Herra X on virallisesti vastuussa vuokran maksamisesta vaikka joku Neiti C olisikin kateissa, hanella on myos hallussaan allekirjoittaneelta ja molemmilta Neideilta perittya vuokratakuuta £250 per nuppi. Olisi varsin kivaa saada se summa joskus takaisinkin... Mutta taitaa olla toivo mennyt senkin suhteen.
Tarinan opetuksia? No, vuokratessaan kamppaa yksityisilta markkinoilta kannattanee ainakin varmistaa, etta kamppikset eivat kayta huumeita ja ovat aikeissa asua kampassa vahintaan yhta pitkaan kuin itsekin. Helpottaisi elamaa. Lisaksi taman maan tapauksessa olisi plussaa, jos kaikki asukkaat olisivat opiskelijoita, niin kunnallisveroa ei tarvitsisi asunnosta maksaa. Etta sellaista talta eraa.
Jotenkin ihminen (tai ainakin mina) olettaa, etta muut ihmiset toimivat ainakin suurin piirtein samalla tavoin kuin itse. Ja etta kun taloudessa on neljan ihmisen sijasta kolme ihmista, niin talouden kokonaissahkonkulutus olisi hieman pienempi. Mutta nain ei sitten ilmeisesti ole. Ja se ottaa paahan, kun itse joutuu siita maksamaan selvaa rahaa. Vaan jos jotain ikavaa, niin jotain hauskaakin loytyy asiasta...
Tietysti lammityskustannukset eivat kummoisesti pienene kun asukasmaara pienenee, mutta pyykinpesuun ja ruoanlaittoon ainakin olettaisi kuluvan vahemman virtaa. Mutta sitten jotkut keksivatkin, etta hei, on kylmin aika vuodesta, joten tarvitsee varmaan pitaa olohuoneen sahkotakkaa paalla normaalia enemman. Sinansa kummaa, etta allekirjoittanut ei ole huomannut lammityksentarpeensa lisaantyneen viimeisen kolmen kuukauden aikana edellisiin kolmeen kuukauteen nahden lainkaan, Skotlannin saa kun on mita on. Sita paitsi hiukan viileassa huoneessa nukkuu paremmin kuin lampimassa.
Sikali kun oma kulutus on pysynyt molemmilla laskutuskausilla samana, on erityisen raivostuttavaa, etta sahkosta joutuu kuitenkin pulittamaan 50% enemman edelliseen laskuun verrattuna. Ja kun viela kehtaan mainita asiasta, niin energiantuhlaajat kiskovat kasvihuoneellisen herneita sieraimiinsa... Huoh.
Mutta kyllahan kamppistytot osaa sahkoakin saastaa: suihku kaydaan aina kayton jalkeen kytkemassa pois paalta siivouskomeron peralla olevasta kytkimesta, ettei vaan suihkun Power On - LED kuluta liikaa virtaa. Boileri, joka myoskin on siivouskomerossa, saa kuitenkin virtaa tasta huolimatta. Niin ikaan hellan ja uuninkin sahkonsaanti estetaan erillisista kytkimista kayton jalkeen, etteivat ne vaan ole energiasyoppoja silloin kun niita ei kukaan kayta. (Niissa ei edes ole mitaan ledeja kertomassa virransaannista.) Sama patee kaikkiin pistorasioihin. Tekisi mieli mainita jotain humanistityttojen sahkotekniikan tuntemuksesta, mutta jatetaan nyt valiin...
Niin, kolmen kuukauden sahkolasku yhteensa 186 puntaa, kun edellinen oli £119. Yokulutus 2143KWh ja paivakulutus 1297KWh. Sahkolammitys ja se pirun sahkotakka... Hampaita kiristellen maksetaan, mutta on olemassa toinenkin pointti. Emme loppupeleissa varmaankaan saa vapautusta kunnallisverosta, koska skottityttoa ei ilmeisesti lasketa taysipaivaiseksi opiskelijaksi, koska han opiskelee avoimessa yliopistossa. Verosta saa kuitenkin 25% alennuksen, ja periaatteessa mina ja kanadalainen emme ole velvoitettuja sen maksamiseen osallistumaan opiskelijoina... Eli ehka maksaa jos jaksaa. ;-)
Mikas se onkaan miehen asema talossa, kun sattuu asumaan yhdessa kahden naisen kanssa? No, mietitaanpas. Jokainen siivoaa omat jalkensa, jokainen tekee omat ruokansa, vuokra ja sahkolasku maksetaan tasan, jokainen tiskaa omat astiansa... Ja roskat vie ulos Pasi. Joka ainoa kerta. Vaikka ei se iso homma olekaan, niin kyllahan tasta on tasa-arvo kaukana. ;-)
Skottitytto ei ole vielakaan palannut Pariisin matkaltaan, vaikka sen piti paattya jo sunnuntaina. Ties mihin paatynyt. Kanadalainen sentaan kavi pankissa perumassa talle kirjoittamansa shekin ja kirjoitti minulle uuden, niin sain sentaan edes osan rahoistani takaisin... Ja puhui puhelimessa vuokraemannan kanssa. Hanen mukaansa nyt Australiassa oleva englantilaispariskunta viime kadessa on vastuussa vuokrarahoista minun ja kanadalaisen sijasta, ellei skotlantilaista (tai hanen rahojaan) ala kuulumaan. Se on hyva tietaa se.
Kyllapa pitaisi vaatia vuokrasopimus kirjallisena kaikissa tilanteissa, niin voisi saastya kummalliselta saatamiselta. Siis, kerrataanpa. Asun siis kolmekymppisen englantilaispariskunnan alivuokralaisena ja tama pariskunta on siis asunnon varsinainen vuokralainen. Tahan asti asunnossa on myos ollut kanadalainen vaihto-opiskelijatar alivuokralaisena. Ja kuinkas kaykaan kun kyseinen pariskunta ottaa ja lahtee vuodeksi Australiaan miehen tyon vuoksi ja ottavat vapautuneeseen huoneeseen viela kolmannen alivuokralaisen, ja vielapa silla valin, kun me kaksi muuta alivuokralaista olemme joulunvietossa kotimaissamme? No ainakin ylimaaraista saatamistahan siita tulee.
Tietysti tiesimme ennen joulunviettoon siirtymista, etta englantilaiset ovat lahdossa ja uutta asukasta ottamassa tilalleen. Ei vain ollut tiedossa, etta kuka siihen tulee ja miten jarjestelyt hoidetaan, eli vuokran ja laskujen kaytannon hoitaminen siis. Oletus oli tietenkin, etta englantilaiset sopivat naista asioista uuden asukkaan kanssa. Kanadalainen oletti samoin ja jatti asuntoon vuokraosuuttaan vastaavan shekin lahtiessaan jouluksi Kanadaan, koska tiesi palaavansa vasta tammikuun vuokranmaksupaivan jalkeen, joka oli muuten viime viikon keskiviikkona.
Itse olin saapunut maahan viikkoa ennen tuota maksupaivaa (ja tuosta matkasta lisaa juttua myohemmin), mutta en ollut onnistunut nakemaan uutta asukasta ennen keskiviikkoiltaa kuin vilaukselta ja lyhyen tervehdyksen verran. Itse en hataillyt vuokranmaksun kanssa muuten kuin keskiviikkona sitten kysyin etta onko han sen hoitanut ja lupasin toimittaa oman osuuteni kateisella huomenna. Vuokranmaksuprosessihan on niinkin hankala kuin shekin lahettaminen vuokraemannalle postitse joka kuun 14. paivaan mennessa. (Joskin englantilaiset olivat kirjoittaneet paperille "send cheque on 14th of each month," minka tulkitsin ainakin itse etta neljantenatoista paivana pitaa lahettaa...)
No, keskiviikko, siis neljastoista paiva, jatkui iltaan, kunnes ovikelloa soitti outo, vanhahko mies. Oli tullut ihmettelemaan vuokrarahoja Fifessa asuvan vuokraemannan puolesta. Hetken siina keskustelimme kolmestaan, siis mina, tama mies ja se uusi alivuokralainen, nuorehko skotlantilaistyttonen. Han kertoi, etta hanen shekkivihkonsa oli tyhja ja on saamassa uuden vihkon seuraavana paivana, joten sovittiin miehen kanssa, etta han tulee hakemaan shekkia samaan aikaan seuraavana paivana. Samalla muuten selvisi, etta asunnon koko vuokra on 695 puntaa eli kutakuinkin tuhat euroa.
Seuraavana paivana palasin yliopiston riennoista asunnolle vasta melko myohaan illalla. Matkalla kavin nostamassa automaatista luottokortilla osuuteni vuokrasta, 250 puntaa. (Niin, huomannet hassuuden summissa, matematiikkaan paasemme tuonnempana.) Yllatys oli suuri, kun huoneeni edessa lattialla oli lappunen, jossa tama skottityttonen ilmoitti, ettei ollutkaan saanut sita shekkivihkoa, vaan saa sen vasta ensi viikolla. Pyysi sitten siina viestissaan minua kirjoittamaan sen shekin ja kertoi antavansa oman osuutensa kateisella seuraavana paivana.
Okei, mikas siina. Ei vaan ole sita shekkivihkoa minullakaan, kun paikallinen pankki kieltaytyi sellaista minulle antamasta. Antoivat kuitenkin luottokortin, mika oli sinansa kummaa. Nukuin sitten seuraavana paivana pitkaan, kunnes vuokraa penannyt mies soitti ja kysyi milloin voi tulla hakemaan sita shekkia minulta samana paivana. Sanoin etta kateista loytyy parin tunnin kuluttua... Eli ei muutakuin Tescon automaatille keventamaan molempien luottokorttieni ylimaaraista kuormitusta, paikallisen pankin tilillani kun ei juuri mitaan ole.
Skottityttoakaan ei enaa kuulunut, mutta hanhan olikin sanonut olevansa perjantaista sunnuntaihin Pariisissa kaymasillaan. Eika kuulunut sunnuntainakaan, joskin kanadalainen palasi tuolloin, joten paasimme juttelemaan aiheesta. Han siis ei ole minulle vuokrasta mitaan velkaa, koska oli jattanyt sen shekin talle tyttoselle. Myos hanelle tuli uutisena asunnon kokonaisvuokra, koska hankin on maksanut 250 puntaa kuukaudessa. Han oli tosin epaillyt, etta englantilaiset ovat vetaneet valista, kun olivat kieltaytyneet lisaamasta hanen nimeaan vuokrasopimukseen eivatka edes nayttaneet sopimusta.
Nyt sitten jaa viela nahtavaksi, paasemmeko uuteen sopimukseen vuokran osuuksista. Kolmelle jaettunahan summa olisi 230 puntaa ja risat. Positiivista on se, etta nyt kun kaikki olemme opiskelijoita, saamme todennakoisesti vapautuksen council tax'sta, joka on tuhat puntaa vuodessa. Sehan on merkittava lisakulu vuokran paalle sahkon, veden ja viemarimaksun lisaksi, eli saastoa ainakin sen verran. Hommaa mutkistaa viela sekin, etta sahkolasku tulee kuulemma jonkun aiemman asukkaan nimella ja kukaan ei nyt tieda, etta milla nimella...
Heh, no ainakin tama saato on hyva esimerkki miten asiat tassa maassa yleensakin toimivat. Eli eivat. :) Vahan seikkailuhenkea mukaan niin sitten hommat luistaa jos luistaa...
Kämpästäni en etukäteen tiennyt juuri mitään, erilaisia ennakko-odotuksia lukemieni tarinoiden ja kuulemieni juttujen perusteella sen sijaan oli sitäkin enemmän. Mutta kuten aiemmin sanottua, vuokra on aika tyyris, joten tiettyä tasoa on lupa edellyttää, enkä nyt tämän nähtyäni uskokaan, että tänne etanoita tai hiiriä mönkisi sisälle.
Ensinnäkään, toisin kuin yleisesti väitetään kaikissa brittiasunnoissa olevan, täällä ei ole kokolattiamattoa, ei edes WC:ssä, vaan aivan tavallista parkettia tai muuta kovapintaista lattiamateriaalia. Tämähän on ihan positiivista, kaikkihan tietävät miten mukava sisäilma on paikoissa, joissa on kokolattiamatto.
Toisekseen, vesihanoja lavuaareissa on vain yksi, eli ilmeisesti brittiläisittäin epätavallisesti sekä kylmä että kuuma vesi tulee samasta hanasta. Vessan vesihanassa kyllä on se huono puoli, että kylmä ja kuuma vesi tulevat eri puolilta hanaa, kahtena eri valumana. Lämmintä (eli Kuumaa ja kylmää sekaisin) vettä käyttäessään saa siis olla tarkkana, ettei polta sormiaan.
Suihku onkin sitten jo oma hommansa. Suihku on ammeen päällä ja seinällä on kytkintaulu, josta voi valita suihkun paineen (flow) ja lämpötilan sekä nappia painamalla kytkeä sen päälle. Kovimmallakaan paineella vettä ei tule kovin paljoa saati sitten kovaa ja lämpötilan valinta toimii mielivaltaisesti. Useimmiten tulee joko liian kuumaa tai liian kylmää vettä. Eikä suihku toimi ensinkään, ellei siihen käy ensin kytkemässä virtaa siivouskomeron seinässä olevasta punaisesta kytkimestä. Suihkun jälkeen virta pitää kytkeä pois, ettei sähköä kulu hukkaan.
Muutenkin joka paikka on täynnä kytkimiä. Yksikään pistorasia ei toimi ennenkuin napsauttaa sen viereisestä kytkimestä päälle. Sama pätee hellaan ja uuniin, keittiön seinällä on kaksi punaista kytkintä, joiden alla lukee 'cooker', toisesta virta hellaan, toisesta uuniin. Television seinäkytkintä ei sentään kytketä pois käytön jälkeen, koska se on vaikeassa paikassa, muut kyllä. Onkohan näillä paikallisilla jokin juttu miljooniin eri kytkimiin? Ihme kun vesihanojakin ei tarvitse erikseen kytkeä päälle, tai ettei valokatkaisimille ole vielä erikseen omia virtakytkimiä.
Huoneiston sisälämpötila on kutakuinkin sama kuin ulkolämpötila. Tämä johtunee siitä, ettei lämmitystä käytetä vielä lainkaan, kun 16-17 astetta on aivan riittävä lämpötila elämiseen. Talossa on kuitenkin sähkölämmitys, jokaiselle lämpöpatterille tietysti oma virtakytkimensä seinässä. Olohuoneessa on sähkötakka, sitä pidettiin yhtenä iltana päällä, kun oli erityisen kylmää. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin tottua lämpötilaan, eikä jalkoja ja käsiä enää palella jatkuvasti. Villasukat unohtuivat Suomeen kyllä, sen huomasin jo.
Tulipas valitettua. Ei tämä kuitenkaan käsittääkseni huonoimmasta päästä ole, ja olen ihan tyytyväinen tähän asti, osittain jopa positiivisesti yllättynyt. Sijainti nyt on mitä on, 25 minuuttia kävellen keskustaan ja vähintään saman verran King's Buildingsille, jossa tiedekuntani sijaitsee, mutta kaikkeahan ei siis voi saada. Onhan tämä oma huoneenikin ihan hyvä. Tilava, sisältää 120cm leveän sängyn, lipaston, pöydän ja tuolin sekä verrattain mittavan vaatekomeron, jonka liukuovet ovat suunnattomia peilejä. Lisäksi talo on todella hyvännäköinen sekä sisältä että ulkoa. Kun vaan saisin hankittua sen digikameran, niin ottaisin kuviakin.
Kämppikset ovat ihan mukavaa väkeä. John (28v.) ja Maria (28v.), vuokraisäntäni ja -emäntäni, ovat Englannista lähtöisin ja työssäkäyviä ihmisiä. Heitä en tosin ole nähnyt sitten tiistai-illan, minne lie lähteneet. Paikallisiin oloihin minua on tutustuttanut täällä kuukauden asunut Andrea (27v.), kanadalainen vaihto-opiskelija. Olen siis talouden kuopus, mutta eiköhän tässä pärjätä.
Tuoreessa opiskelija-asuntosäätiöiden lehtisessä "Peiton Paikka" oli viimevuotisen Edinburghissa käyneen vaihdokkaan vaihtokertomus asumisen kannalta. Hän oli kaverinsa kanssa lähtenyt paikan päälle pari viikkoa ennen opintojen alkua kämppää etsimään. Niin, olisihan sen tietysti noinkin voinut hoitaa, olisi ainakin nähnyt millaista paikkaa on vuokraamassa.
Kirjoittaja myös pelotteli paikallisten asuntojen kylmyydellä ja huonolla kaasulämmityksellä. Ei muka voi nukkua ilman makuupussia peiton alla ennen huhtikuuta, kun aamulla saattaa olla sisällä lämmintä vain +7 °C ja hengitys huuruta... No, taidan varoiksi ostaa kaverilta hänen tarpeettoman makuupussinsa, hyvinhän tuommoisen rinkkaan sitoo.
Vihdoinkin löysin itselleni asunnon Edinburghista. Kallis kuin mikä, mutta kun kerran sain, niin otin. Tosin olinhan minä tiedustellut kalliimpiakin kämppiä, joten eihän siinä. Kämppiksinä kolme opiskelijaa, yksi mies ja kaksi naista. Ehkä hieman turhan kaukana tiedekunnasta, mutta hei, kaikkea ei voi saada. Kunhan on katto pään päällä ja sänky, jossa nukkua.
Löytyi muuten sivustolta Student Accommodation UK, jonne se oli postattu vain pari tuntia aiemmin, olin siis ensimmäinen soittaja. Näin se homma toimii.
Jotta tästä päiväkirjasta olisi joskus jollekin jotain käytännön hyötyä, tässä linkkejä löytämiini asunnonvälityspaikkoihin. Osa koskee Edinburghia, osa koko Brittein saaria.
Siinäpä niitä noin alkajaisiksi.