Pasi @ Edinburgh

Paluumatka Suomeen

Näin huomiseen tenttiin lukiessa (tai sitä vältellessä) oli mukava tehdä lopulliset laskelmat kotimatkasta Edinburghista Suonenjoelle. Tai no, mukava on tässä yhteydesä suhteellinen käsite. Tässä lista: (kaikki ajat paikallisia)

1. 9.6.2004 klo ~13:00-14:00 välisenä aikana Taksi asunnolta Waverley Stationille, ~£4
2. Ensimmäinen mahdollinen juna Waverleyltä Edinburghista Glasgow'n kautta Prestwickiin, £6
3. 17:55-21:15 Prestwick-Skavsta (RyanAir), £14.94
4. Bussilla Tukholmaan, perillä joskus klo 23 jälkeen, 130 SEK
5. 10.6.2004 klo 7:45-19:50 Tukholma-Turku (Viking Line), 10€
6. 20:50 - 03:55 Turku-Suonenjoki (VR), 22,60€

Yhteensä: Matka-aika ehkä noin 36 tuntia. Matkustamisen kustannukset (ei sisällä syömisiä tai mahdollista majoitusta Tukholmassa) : £24.94 + 130 SEK + 32,60€ = 84,30€. Halpaa kuin saippua. Mielenkiintoista muuten, että VR:n osuus tästä summasta on melkein 27% ja jos en saisi opiskelija-alennusta, se olisi lähes puolet. Veikkaan myös, että tämän jälkeen ei tee heti mieli matkustaa halvalla. :)

Edit: Niin, tuosta unohtui tietysti se, että matkatavaraa on mukana noin 25kg, eli joudun todennäköisesti maksamaan RyanAirilla ehkä kymmenestä kilosta ylipainomaksua, mikä tekee 60€. Viimeksi tosin selvisin maksamalla viisi kiloa, vaikka oli kymmenen ekstraa. Saa nähdä miten käy.

Takaisin Skotlantiin

Paluu Skotlantiin sielta Suomen talvesta sujui taas kohtalaisen rattoisasti, perinteista Jyvaskyla-Turku-Tukholma-Skavsta-Prestwick-Glasgow-Edinburgh -reittia noudattaen. Aikataulut olivat tosin hieman muuttuneet edellisesta kerrasta, joten odottelua Tukholman ja Skavstan kohdilla oli jonkin verran enemman. Ja kuten kuvasta nakyy, asusteet olivat asianmukaiset. (Tama kirjoitus tulee vahan myohassa, kun siirtyminen tapahtui jo 7.-8. tammikuuta, mutta olen ollut laiska...)

Aika kului sinansa hieman viimekertaista nopeammin talla matkalla, koska mukana oli jyvaskylalainen kaverini Pete, joka myoskin opiskelee taalla. Viimeksihan vedin reissun yksinani. Tamahan tarkoitti sita, etta ei tarvinnut koko ajan itse vahtia kamojaan silma kovana ja muutenkin saattoi ottaa rennommin, intoutuen jopa laivalla vahan alkoholia nautiskelemaan. Tietysti hommaa helpotti myos se, etta asiat olivat tuttuja edelliselta kerralta, niin ei tarvinnut ihmetella erikseen.

Pitkalta tuntuneen Jyvaskyla-Turun satama -junamatkan (ja muutaman oluen) jalkeen paastiinkin laivaan, ja ensimmainen temppu hyttiin paastya oli vaihtaa kiltit ja sporranit paalle. Toinen vaihe sitten tietysti oli syoksya suorinta tieta taxfree-myymalaan noutamaan miesta vakevampaa...

Siinahan se ilta sitten meni, juodessa ja napostellessa jotain. Mieleen painui parhaiten yksityiskohdista ehka se, etta ihan kuin ihmiset eivat olisi koskaan nahneetkaan kenenkaan kayttavan kilttia! Tassa suhteessa tosin erilaiset ihmisryhmat erottuivat hyvin toisistaan. Suomalaiset miehet ja ruotsalaiset naiset tyytyivat kysymaan onko siella kiltin alla mitaan vaatteita (kun oikeasti ei kuulu olla). Suomalaiset (ja erityisesti vanhemmat) naiset sen sijaan enemmankin oma-aloitteisesti ja ilman lupaa paattivat KATSOA onko siella mitaan. Muita ei kiinnostanut, ainakaan aaneen. No, venalaiset tytot halusivat itsensa samaan valokuvaan meidan "skottien" kanssa.

Seuraava paiva olikin sitten todellinen helvetti Ruotsin maaperalla. Krapula oli kohtuullisen jaatava ja kun laiva oli satamassa klo 6:30 ja lento lahti Skavstasta joskus iltaviiden jalkeen, niin aikaa oli hukattavaksi asti. Eli ei muuta kuin tavarat sailytyslokeroon ja Tukholman Cityterminalenin penkeille nukkumaan istualleen. Sitten jossain vaiheessa bussilla Skavstaan ja siella saman toiminnon jatkamista... Huh.

Jossain vaiheessa elama alkoi voittaa taas ja lentokin paasi lahtemaan. Valitettavasti oli enimmakseen pilvista, vain pari kertaa onnistuin nakemaan ikkunasta loistavia oisia kaupunkimaisemia kymmenesta kilometrista. Kuukin nakyi ikava kylla vain aivan lennon alussa, mutta kylla se sitten nayttikin varsin hyvalta, viela kun taysi oli. Ei ne pilvimaisematkaan siina kuun valossa niin hirvean pahalta nayttaneet kylla...

Lopulta sitten oltiin Glasgow'n Prestwickin kentalla, josta matkustettiin talla kertaa junalla Glasgow'iin tunnin verran (ilmaiseksi, olisinpa loytanyt sen viimeksi!). Ja juuri sopivasti ehdimme Edinburghin junaan, jossa meni sitten reilu tunti, pienia valiasemia oli paljon. Yhdeksan puntaa siihen meni, bussia kalliimpi siis. Matkasta vasyneena kavely kampalle ei tullut kysymykseenkaan, vaan taksihan se oli viela otettava... Ja sitten tyhjassa kampassa suoraan nukkumaan. Muut olivat viela joulunvietossa.

Matkustamista kerrakseen

Matka Edinburghiin oli varsin mielenkiintoinen kokemus, varsinkin kun valitsin matkareittini säästömielessä. Ei siinä kyllä ihan niin käynyt, ylimääräisiä kustannuksia kertyi yllättävän paljon. Ai että olisi pitänyt kävellä taksin sijasta? Huh, kävelkää itse niiden kamojen kanssa. Matkatavaroita tosin olisi voinut miettiä tarkemminkin.

Eli lähdin maanantai-iltapäivänä Jyväskylästä junalla Turkuun salkun, rinkan ja ison kassin kanssa. Otin asunnoltani taksin Jyväskylän Matkakeskukseen, joten en ollut vielä ehtinyt tuskastua tavaroihini, mutta Turun satamassa niitä kanniskellessani aloin jo epäillä, että olikohan kaikki mukaantullut sittenkään tarpeellista.

Olin aika tyytyväinen, kun sain vihdoin tavarat hyttiini. Laiva starttasi iltayhdeksältä. Sitten lähdin palloilemaan ympäri laivaa, ja sainpa jopa syödäksenikin aika ison sämpylän. Edellinen ruokailu olikin ollut Jyväskylässä Hesburgerilla, eikä se tunnetusti pitkäksi aikaa nälkää vie. Lisäksi otin taxfreestä siiderin, pelailin vähän peliautomaateilla ja voittorahoilla nautin vielä pari tuoppia tanssiravintolassa ennen nukkumaanmenoa. Mutta kun hyttini oli autokannen alapuolella ja lähes moottoritilan vieressä, ei siitä nukkumisesta kovin paljoa tullut. Mahdoton tärinä ja jytinä jatkuvasti piti aika hyvin hereillä, hieman taisin torkahdella. Aamulla kävin vielä ostamassa taxfree-myymälästä Stephen Kingin ja Peter Straubin Pimeyden Talo -kirjan. Se ainakin oli nerokas veto.

Laiva saapui Tukholmaan klo 6:30 paikallista aikaa. Tukholmassa viimeistään matkatavarat alkoivatkin sitten käydä hermoille. Kävelin Viking Linen terminaalista Slusseniin vesisateessa, mikä ei kovin paljoa mieltä ylentänyt siinä vaiheessa. Slussenista tietä kysyttyäni jatkoin matkaa metrolla T-Centraleniin, mutta ei sekään helppoa ollut: luottokortilla eivät myyneet yksittäistä metropilettiä, vaan piti ensin nostaa automaatista rahaa ja sitten ostaa lippu.

Metrossa en sentään onnistunut kämmäämään ja löysinkin pian itseni T-Centralenista ja sitten Cityterminalenista, josta pääsisin lentokenttäbussilla Skavstaan. Saavuinkin kätevästi bussin lähtöportille noin viisi minuuttia edellisen bussin lähdettyä puoli kahdeksalta, joten pääsin vartomaan seuraavaa, kello yhdeksän bussia. Siinä odotellessa ehdin sentään syödä taas kinkkusämpylän ja juoda aamukahvit, ostaa lipun bussiin, vaihtaa aiemmin automaatista nostamani kruunut punniksi ja lukea Pimeyden taloa. Ilmeni, että kirja oli jatko-osa samojen tekijöiden lähes 20 vuotta vanhalle kirjalle nimeltä Talismaani. Enpä ollut sitä lukenut.

Bussi tuli ja lähti ajallaan. Matkaa Skavstan kentälle oli reilu 100km eli noin 80 minuuttia. Ehdin siis hyvin taas paneutua kirjaani. Perillä kentällä olin noin klo 10:20, jolloin odottaminen vasta alkoikin. Lentoni lähtöaika oli 15:05, joten lähtöselvityksen avautumiseen oli aikaa vielä lähes kolme tuntia, minkä ajan olin vielä sidottu matkatavaroihini. Tarkoittaa sitä, että istuin kamojeni vieressä aulassa ja luin lisää Pimeyden taloa.

Kun lähtöselvitys avautui, en jaksanut ensimmäisenä rynnätä sinne, mutta olin kuitenkin yhdeksäs. Luin jostain, että RyanAirilla koneen paikat eivät ole määrättyjä, vaan koneeseen pääsee sitä aiemmin, mitä aiemmin tulee lähtöselvitykseen ja paikkansa saa valita itse. Siksi olin tyytyväinen tästä alhaisesta numerosta ja odotusajastani. Muuten lähtöselvitys olikin vähän ikävä, rinkkani ja laukkuni kun painoivat yllättäen yli 28 kiloa, mikä oli 13 kiloa yli sallitun rajan. Ilmankos ne tuntuivatkin vähän raskailta. Onneksi salkkuni oli vain nelikiloinen, joten minun tarvitsi maksaa vain kymmenestä kilosta ylipainoa. Jotenkin summaksi tuli vain 240 kruunua, vaikka kaikissa papereissa luki, että jokainen lisäkilo maksaa kuusi euroa. Ei hirveän paha siis.

Lähtöselvityksestä selvittyäni aikaa koneen lähtöön oli vielä puolisentoista tuntia. Oli siis vielä hyvin aikaa käydä syömässä päivän toinen sämpylä ja lukea hieman. Sitten olikin aika mennä turvatarkastuksen läpi odotussaliin. Ennen tarkastusta laitoin mielestäni kaikki tavarani salkkuun, kännykän, lompakon ja avaimet nimittäin. Salkun ja takin laitoin sitten hihnalle ja marssin tyytyväisenä portin läpi. Portti alkoi tietenkin ulvomaan ja minut kutsuttiin lähempään tarkastukseen. Rannekello ja vyönsolkihan ne minut käräyttivät. Auts.

Hieman vielä odottelua ja sitten päästiin koneeseen, ensiksi lähtöselvityksestä numeron 1-65 saaneet, eli minä mukaanlukien. Otin vasemmanpuoleisen ikkunapaikan siipien etupuolelta, eli täydellinen näkymä ikkunasta. Minua oli etukäteen peloteltu lentopelolla, olihan tämä ensimmäinen reissuni ja vieläpä halpalentoyhtiöllä, mutta pikemminkin olin innoissani kuin pieni eläin. Oli mukavaa katsoa, miten maisemat muuttuivat matkan varrella. Ruotsi oli mäkinen, metsäinen, järvinen, jokinen, vihreä ja siellä täällä peltoinen. Norja taas oli enemmänkin mäkinen, vuorinen, laaksoinen, vuonoinen, tummempi ja kivisempi kuin Ruotsi. Sitten tulikin paljon vettä. Vesi oli aika jännän näköistä korkeuksista, se oli liikkumattoman ja ryppyisen näköistä, kuin jää. Pilvet puolestaan olivat yläpuolelta katsoen varsin kauniita, tosin ovathan ne usein alhaaltapäinkin. Varsinkin silmänkantamattomiin ulottuva, kumpuileva pilvimassa oli kirjaimellisesti häikäisevä näky. Niin muuten, erotin melko hyvin Ruotsissa vielä hieman pilvien yläpuoleltakin jopa voimalinjat sähköjohtoineen.

Kun ison veden yli oli päästy, maisema oli täysin erilainen. Kaupungit olivat suurempia ja niiden ulkopuolella oli vain peltoja toisensa perään. Koko maa oli yhtä suunnatonta peltojen tilkkutäkkiä. Siellä täällä näkyi metsiä, mutta nekin olivat reunoistaan suoraviivaisia ja muutenkin istutetun näköisiä. Yhtään luonnollisen näköistä metsikköä en nähnyt. Vesistöt olivat vähäisiä ja nekin harvat näyttivät vedeltään enemmänkin ruskeilta kuin sinisiltä. Korkeuserojakin oli jonkun verran, ilmeisesti jopa vuoria, vaikkakin lähes suoraan ylhäältäpäin korkeuseroista on vaikea tarkkaan sanoa. Luulen nähneeni matkalla myös Edinburghin. Laskeuduimme Glasgow'n Prestwickin lentokentälle viitisentoista minuuttia aikataulusta edellä, noin klo 16:10 paikallista aikaa.

Siellä sitten kohtasinkin reissun suurimman vastoinkäymisen. Bussikuskit nimittäin eivät laskeneet kyytiin, kun näkivät miten paljon tavaraa oli mukana. Muutkin saivat kokea saman karvaan kohtalon. Eihän siinä sitten muu oikein auttanut, kuin ottaa taksi. Kysyin taksilta hintaa Glasgow'hin ja summa, neljäkymmentä puntaa sai silmäni hämmästyksestä pyöreiksi. Kerroin olevani menossa Edinburghiin Glasgow'sta linja-autolla, jolloin taksikuski tarjoutui ajamaan suoraan Edinburghiin 95 punnalla. Tässä vaiheessa viimeistään minun olisi pitänyt tajuta, että Glasgow ei taidakaan olla kovin lähellä. Pyysin kuskia viemään minut kuitenkin Glasgow'n asemalle. Matka kesti peräti 50 minuuttia. Liikenne näytti kyllä kieltämättä hassulta, vasemmalla kun ajettiin. Eikä siinäkään mitään, mutta liikennevaloihin pysähtyneistä autoista lappasi jatkuvasti porukkaa ulos keskellä tietä. Ajoitus bussiasemalle osui sikäli kohdilleen, että pääsin suoraan Edinburghiin 10 minuutin päästä lähtevään linja-autoon, hintaa neljä puntaa.

Edinburghiin oli matkaa noin 80km, joten välistä maisemia katsellessani ja kirjaa lukiessani matka taittui yllättävänkin nopeasti. Perillä, siinä iltaseitsemän pintaan, sitten alkoikin ihmetteleminen, mitenkähän pääsisin uuteen asuntooni. Kyseltyäni ohikulkijoilta päädyin jälleen taksikyytiin. Parikymmentä minuuttia ja muutaman punnan köyhempänä jo sitten soitinkin kämppäni ovikelloa. Rättiväsyneenä tutustuin pikaisesti kämppiksiini, kävin kaupassa, söin ja painuin petiin. Kutakuinkin parikymmentä tuntia siihen reissuun meni, rahoja en nyt jaksa edes laskea.

Muutos matkoihin

Taidan kaiken varalta muuttaa vähän tuota matkustussysteemiä... Eli todennäköinen reitti tulee olemaan seuraava:

• Jyväskylä-Turku (juna, 19.80€, 22.9.)
• Turku-Tukholma (laiva, 31.50€, 22.-23.9.)
• Tukholma-Skavsta (bussi, 130SEK = 14.05€, 23.9.)
• Skavsta-Glasgow (lentokone, 568SEK = 61.41€, 23.9.)
• Glasgow-Edinburgh (bussi, £6.50 = 9.55€, 23.9.)

Monta välinettä ja vuorokausihan siinä menee, mutta pääsee ainakin todennäköisemmin perille, eikä hinta ole siltikään kovin paha, yhteensä hiukan yli 136€, riippuen vähän valuuttakursseista. Mutta eniten minua häiritsee tässä se, että huomasin juuri RyanAirin muuttavan hintojaan päivittäin. Esimerkiksi, jos olisin varannut tuon Skavsta-Glasgow -lentoni vasta tänään, hinta olisi ollut 300 SEK suurempi. Toisaalta, jos juuri nyt varaisi lennon, pääsisi Skavstasta Pariisiin hintaan 110 SEK eli vajaat 12€. Uhh.

Lennot.

Lennot varattu ja maksettu. Lentoyhtiö Ryanair ja matkapäivä 23. syyskuuta, reitti Tampere - Tukholma/Skavsta - Glasgow. Skavstan kentällä koneen laskeutumisesta aikaa seuraavan lennon lähtöselvityksen sulkeutumiseen 35 minuuttia, se vähän jännittää, voipi mennä nimittäin varsin tiukille ja juoksemiseksikin, jos vaikka matkatavarat viipyy, tms. Niin, hintaa tuli Treelta Skavstaan 25,48€ ja Skavstasta Glasgow'hin 568 SEK (61,41€ luottokorttisaldon mukaan).

Ällistyttävän halpaa.

Tutkiskelin taas tänään RyanAirin lentolippujen hintoja, tietenkin "verot, maksut ja korvaukset" mukaanluettuina. Aion lentää sillä Britteihin Tukholman Skavstan lentokentän kautta. Lento Tampereelta Skavstaan on ilmeisesti kaikkine maksuineen vajaat kuusitoista euroa minä päivänä tahansa. Sitten joudun ilmeisesti viettämään vuorokauden Ruotsissa, koska jatkoyhteydet menevät vähän hassusti. (Tai no, RyanAir ei oikeastaan tunne sanaa jatkoyhteys. Sillä lennetään vain paikasta A paikkaan B.)

Seuraavana päivänä, viikonpäivästä riippuen, lennot Skavstasta Glasgow'iin maksavat kaikki maksut mukaanlukien kolmestasadasta tuhanteen kruunua, eli pienimmillään noin 35 euroa. Eli lennot noin viisikymppiä Suomesta Isoon-Britanniaan. Muilla lentoyhtiöillä en sitten löytänyt etsimälläkään alle 250 euron lentoja Helsingistä Edinburghiin, puhumattakaan sitten muista liikennevälinemaksuista, koska Helsinki on aika kaukana Suonenjoesta. Itse asiassa, ilman mitään alennuksia VR kiskoo junamatkasta Suonenjoelta Helsinkiin kutakuinkin saman verran kuin RyanAir lennoista Suomesta Britteihin. Miten tämä voi olla mahdollista?