Kasvatuksesta

Kaiken alku

Rotukissojen kasvattaminen on ollut pitkäaikainen unelmani. IC Allierags Lucky Ladyn ja sen ensimmäisten pentujen syntymä vuonna 2000 symbolisoivat minulle eräänlaisen elämäntavan alkua. Harrastukseni ei ole pelkästään "kissojen kasvattamista," vaan mikä tärkeämpää, pyrkimystä kissamaisen elämänmuodon kunnioittamiseen. Mielestäni eläinsuojeluyhdistykset (www.sey.fi) ovat eläimen omistamisen etiikan uranuurtajia.

Luckyn jälkeen hankin toisen siitosnaaraani, Mirandos Heaven Can Waitin, vuonna 2000. Kolmas kissani on kastraattiuros Barret, joka on oma kasvatti ensimmäisestä pentueesta. Barret on kotini maskotti sen persoonallisen luonteen ansiosta.

Parin vuoden ajan kävin kolmen kissani kanssa valtavasti näyttelyissä minkä jälkeen iski näyttelyväsymys. Tämän jälkeen myös opiskelu on alkanut rajoittaa rahankäyttöä ja vie melkoisesti aikaa. Kissaharrastukseni ei kuitenkaan lopahtanut - esille nousivat erilaiset arvot.

Parin viime vuoden aikana on alettu entistä enemmän keskustelemaan kissan ruokavalioon ja terveyteen liittyvistä seikoista. Sain eräänlaisen valaistuksen haastateltuani lehteen Nummisen Mirjamia, joka on kasvattanut burmia jo yli parikymmentä vuotta. Ymmärsin, millainen on ihanteellinen kissankasvattaja ja - omistaja. Parin vuoden ajan olenkin pyrkinyt lisäämään teoreettista tietoani kissan terveyteen ja psyykeen liittyvissä tekijöissä.

Pennun kasvu luovutusikäiseksi

Kissanomistajana ja kasvattajana olen päättänyt erityisesti keskittyä ragdollin terveyden ylläpitämiseen. Kasvattaja ei ole edustamansa rodun mannekiini, vaan ihminen, joka myöntää myös kissojensa heikkoudet. Toisaalta, realismi suuntaan ja toiseen on viisasta. (Ihminenkään ei uskaltaisi lisääntyä jos ottaisi huomioon kaikki siihen liittyvät riskit.)

Koska kissanpentu hankitaan elämään vuosikausia, haluan varmistaa niin hyvin kuin mahdollista, että pentu on terve. Ennen astutusta valitsen uroksen, joka on naaraan kanssa eri linjoista. Molemmilta vanhemmilta on otettu FELV, FIV, PKD ja HCM-testit. Odottava äiti syö laadukkaasti ja elää puhtaassa ympäristössä. Syntyvät pennut madotetaan, rokotetaan ja terveys tarkastetaan tutulla eläinlääkärillä.

Pennut eivät elä häkeissä vaan niillä on sama tila liikkua kuin ihmisilläkin asunnossani. Kasvavat pennut ruokitaan sekä teollisella että kotiruualla, jotta kissa oppisi hyväksymään erilaisia makuja.

Kasvattajana moralisti ja esteetikko - jalostamisen periaatteista

Vuosien varrella olen toistuvasti miettinyt oman kissaharrastukseni motiiveja. Kuulee monenlaisia väitteitä: Jalostaminen on epäeettistä. Rotukissoilla rahastetaan. Kasvattaja haluaa vain luoda mainetta.

Nuo väitteet voivat pitää paikkansa. Useimmiten, elämänikäisessä symbioosissa kissojen kanssa eläneenä sanoisin kuitenkin, että kissan omistamisen syyt ovat aika vaatimattomia. Näin myös rotukissapiireissä. Kasvattajat, joihin olen tutustunut toimivat parhaansa ollakseen kohtuullisia jalostustyössä. Raha ei voi olla taloudellisesti kannattava motiivi. Todellinen myönteinen tunnettuus kasvattajana voi syntyä vain kasvattamalla hyväluontoisia kissoja, jotka ovat myös suhteellisen terveitä.

Huippu-urheilu osaltaan mahdollistaa lääketieteen kehittymistä, kun taas suunnitelmallinen kasvatustyö kehittää eläinlääketiedettä. Kasvattajasitoumus velvoittaa ajantasaisen tiedon omaksumiseen muun muassa kissan terveyteen liittyvissä asioissa. Tietoon, kokemukseen ja kontrolliin perustuva kasvattaminen lisää kunnioitusta kissoja kohtaan. Kissan hylkäämisestä ja turhista kissanpentujen tapoista on tullut tuomittavaa. Ja Kissasta on tullut ihmisen paras ystävä.

Näyttelykissoissa korostetaan toisinaan liikaa rodun ulkoisia ominaisuuksia, onhan jalostuksen näkyvin piirre kissanäyttelyt, nuo kuuluisat kauneuskilpailut. Jotta kyseessä olisi rotukissa, on kuitenkin tietyt ulkonäölliset kriteerit täytettävä. Näin muodostuvat erityyppiset kissarodut.

Genetiikan lait ovat täsmällisiä, mutta kasvattajan tieto rodun tai sen linjan geenipoolista joskus hyvinkin puutteellinen. Genetiikan ymmärtäminen vaatii melkoista perehtymistä biologiaan eikä kasvattajan aika siihen välttämättä riitä. Oleellista lieneekin kommunikaatio toisten kissaharrastajien kanssa. Parempi vielä jos tätä yhteistyötä tehdään yli rotu- ja yhdistysrajojen. Mielenkiintoisin paikka tähän löytyy linkistä www.incat.fi.

Warning: include(/home/pasifi/public_html/ztmc/display.php) [function.include]: failed to open stream: No such file or directory in /var/www/fs2/16/pasifi/public_html/okapisragdolls/kasvatus.php on line 48

Warning: include() [function.include]: Failed opening '/home/pasifi/public_html/ztmc/display.php' for inclusion (include_path='.:/usr/share/php:/usr/share/pear') in /var/www/fs2/16/pasifi/public_html/okapisragdolls/kasvatus.php on line 48