Tänä vuonna tuli kuluneeksi 160 vuotta Karl Marxin Kommunistisen Manifestin (wiki) julkaisemisesta. Valitettavasti se on edelleen varsin ajankohtainen asiakirja. Itse asiassa nykyisen talouskriisinkin ainekset on siihen kirjattu.

Aloitetaan kuitenkin kevyesti. Manifestin tunnetuin kohta lienee sen toisen osan lopussa oleva kymmenen kohdan kommunistinen ohjelma. Tutkitaanpas sitä hieman, ja pisteytetään nyky-yhteiskunta sen mukaan siten, että jos kohta on toteutunut, siitä tulee 10 pistettä, osittaisesta toteutumisesta 5 pistettä, muutoin nolla. Koska kohtia on kymmenen, maksimipistemäärä on tällöin 100. Täysillä pisteillä yhteiskunta olisi siis 100% kommunistinen. (Ao. kohdat Wikipediasta.)

1. Maaomaisuuden pakkoluovutus ja maankoron käyttö valtion menoihin.

Valtio ja kunnat omistavat suuren osan maaomaisuudesta ja yksityisten omistamia maita verotetaan. Viisi pistettä.

2. Korkea progressiivinen vero.

Kymmenen pistettä.

3. Perintöoikeuden lakkauttaminen.

Perintöjä verotetaan. Viisi pistettä.

4. Kaikkien emigranttien ja kapinallisten omaisuuden takavarikoiminen.

Nolla pistettä.

5. Luoton keskittäminen valtion käsiin kansallispankin kautta, jolla on valtion pääoma ja ehdoton yksinoikeus.

Yksityiset pankit toimivat välikäsinä ja markkinakorot ovat olemassa, mutta kokonaisuus on aika pitkälle (Euroopan) keskuspankin käsissä, erityisesti ohjauskorko ja raha. Kymmenen pistettä.

6. Kulkulaitosten keskittäminen valtion käsiin.

Joukkoliikenne on voimakkaasti säänneltyä, julkisista varoista tuettua ja kartellisoitunutta. Viisi pistettä.

7. Valtion tehtaiden ja tuotannonvälineiden lisääminen, maan raivaaminen viljelykseen ja maiden parantaminen yhteisen suunnitelman mukaisesti.

Valtio ja kunnat omistavat huomattavia yrityksiä tai niiden osuuksia. Valtio ja Unioni ohjaavat voimakkaasti maataloutta tukipolitiikalla sekä tullein. Viisi pistettä.

8. Samanlainen työvelvollisuus kaikille, teollisuusarmeijain muodostaminen varsinkin maanviljelyä varten.

Nolla pistettä.

9. Maanviljelyn ja teollisuuden harjoittamisen yhdistäminen; toiminta maaseudun ja kaupungin välisen eroavuuden poistamiseksi vähitellen.

Nolla pistettä.

10. Kaikkien lasten yhteiskunnallinen ja maksuton kasvatus. Lasten tehdastyön poistaminen nykyisessä muodossaan. Kasvatuksen yhdistäminen aineelliseen tuotantoon jne. jne.

Kymmenen pistettä.

Lopputuloksena kolme kymppiä ja neljä vitosta, eli yhteensä 50 pistettä. Suomi on siis puoliksi kommunistinen! Se on aika korkea pistemäärä listasta, joka on yhtä kohtaa (lasten tehdastyön poistaminen) lukuunottamatta todella syvältä sieltä itsestään. Mainittua yhtä kohtaa lukuunottamatta lista olisi itse asiassa hyvä käänteinen ohjenuora, eli hyvin menee, kun tekee kaiken päinvastoin.

Nykyisen talouskriisin kannalta erityisen ajankohtainen on kohta numero viisi. Kriisin juuret ovat tosin Yhdysvalloissa, mutta sekin maa on tältä osin kommunistisen manifestin lumoissa. Raha ja korko ovat keskuspankin käsissä. Vaikka keskuspankki (Fed) onkin Yhdysvalloissa periaatteessa yksityinen, toimii se käytännössä läheisesti liittovaltion kanssa.

Esimerkiksi yksi tärkeä tekijä oli Fedin silloisen johtajan Alan Greenspanin päätös pudottaa ohjauskorko yhteen prosenttiin vuonna 2001 dot-com-kuplan puhjettua. Tarkoituksena oli lievittää kuplan haittavaikutuksia ja ehkäistä lamaa, ja siinä paljolti onnistuttiinkin, tosin vain väliaikaisesti. Lainarahalla luotu talouskasvu on aina kupla, ja se puhkeaa ennen pitkää väistämättä. Greenspanin temppu ainoastaan siirsi lamaa eteenpäin, edesauttoi merkittävästi asuntokuplan syntymistä ja pahensi tulossa olevaa kriisiä.

Rahasta ja korosta päättäminen kuuluu ihmisille itselleen, eikä niistä pidä päättää heidän puolestaan. Rahan ja koron osalta poliitikot eivät todellakaan tiedä paremmin mikä on kulloinkin oikein, vaan lopputulos on aina huonompi kuin jos ihmisten annettaisiin päättää itse. Jos ihmiset haluavat käyttää rahana eli vaihdon välineenä euroja, dollareita, rautanauloja, oravannahkoja, kultaa tai tiettyä kultamäärää vastaavia kuitteja, niin olkoon niin! Asian tulisi olla puhtaasti sopimusoikeudellinen, eli kaupan osapuolten keskenään sovittavissa.

Jos rahaa ja korkoja ei määrättäisi ylhäältä, luonnollisesti ihmiset ajan myötä alkaisivat käyttää yhtä tai muutamaa yleistä rahaa. Luonnollisia kriteerejä rahalle olisivat sen vaihdettavuus (mahdollisimman moni hyväksyy sen maksuvälineeksi), helppokäyttöisyys (helposti kuljetettava ja tunnistettava, vaikea väärentää), kestävyys (ei kulu käytössä kelvottomaksi) ja erityisesti myös sen vakaus, eli rahan liikkeellä oleva määrä ei muutu nopeasti ja/tai paljon, jolloin ihmiset voivat luottaa sen arvon pysyvyyteen.

Keskuspankkien luoma ja valtioiden sanktioima paperiraha (fiat-raha) ei täytä erityisesti viimeistä ehtoa, sillä sen määrä muuttuu poliittisten päätösten mukaisesti. Lähes aina sen määrä kasvaa, jolloin sen arvo alenee ja hinnat nousevat. Jos valtiot sallisivat vaihtoehtoisten rahojen käytön fiat-rahojensa rinnalla, juuri tästä syystä ihmiset siirtyisivät ajan myötä käyttämään pääosin jotain vaihtoehtoista vakaampaa rahaa.

Jos valtiot eivät lisäksi takaisi pankkien riskejä (talletussuojat, tukipaketit) ja sallisi niiden monistaa rahaa (osittaiskassavaranto, fractional reserve banking), niin korot määräytyisivät paremmin luoton kysynnän ja tarjonnan mukaan markkinaehtoisesti. Jos lainarahaa on tarjolla enemmän kuin sille on kysyntää, korot laskevat, ja päinvastoin.

Ja voilà!, lamat ja taantumat on yksinkertaisin ohjein voitettu! Samalla tietysti menetetään voimakkaat, halvoilla lainoilla rahoitetut nousukaudet, mutta kuka niitä jää kaipaamaan?