Pasi.fi

"Veroaste (kokonaisveroaste) on yleisimmin käytetty verotuksen tason mittari eri maissa. Veroasteella tarkoitetaan julkisen sektorin keräämien pakollisten verojen ja veronluonteisten maksujen vuosikertymää suhteessa saman ajanjakson bruttokansantuotteeseen." -- Veronmaksajien keskusliitto

Tämän määritelmän mukainen veroaste ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Esimerkiksi Suomen veroaste oli 43,1% viime vuonna, mikä ei ole lähellekään sitä määrää, minkä verran valtio (ja kunnat, mutta luen ne tässä kirjoituksessa valtion osiksi) todellisuudessa verottaa. Todellisen veroasteen laskeminen onkin sitten pari astetta työläämpää, mutta tässä kirjoituksessa esitän suuntaa antavan arvion siitä.

Kuinka paljon valtio kaiken kaikkiaan kerääkään veroja ja veroluonteisia maksuja siitä, että työntekijä tekee töitä ja ostaa antaisemillaan rahoilla tuotteita? Verokertymän purkaminen on itse asiassa yksinkertaisempaa aloittaa tuotantoprosessin alkupäästä.

Olen täältä löytyvään Google-taulukkoon (HTML-versio) laskenut geneerisen mielikuvitustuotteen (Gemitu) verokertymän aina raaka-ainetuottajasta lähtien, kuluttajan ostoskassiin saakka. Koska tuotteen valmistuksen jokaisessa vaiheessa kertyy muun muassa työhön liittyviä veroja ja yhteisöveroja, lopulliseen tuotteen myyntihintaan sisältyykin itse asiassa paljon enemmän veroja kuin pelkkä arvonlisävero. Gemitun hinnassa erilaisia veroja on melkein 43%, mikä pitää suuntaa antavasti paikkansa tavallisten tuotteiden kohdalla, paitsi ettei laskelmani ota huomioon kaikkia veroja, kuten erilaisia valmisteveroja. Tuotteiden keskimääräinen verorasitus on siis todellisuudessa vähintään 43%.

Jotta kuluttaja voi ostaa jonkin tuotteen, hänen on ensin ansaittava palkkaa tai muuta tuloa. Olettaen, että kuluttaja on jyväskyläläinen kirkkoon kuulumaton henkilö, jonka bruttopalkka on 2000 €/kk, hänen tuloveroprosenttinsa on 17. Tällöin hänen nettopalkkansa on 65% siitä summasta, jonka hänen työnantajansa maksaa palkkana, veroina ja sivukuluina hänen palkkaamisestaan. (Ks. Yrittäjät.fi:n Palkkalaskuri) Jotta kuluttajalle jäisi käteen Gemitun hinta 78,25 €, hänen työnantajansa on maksettava yhteensä 120,38 €.

Summa on naurettavan suuri siihen nähden, että Gemitun valmistaminen ja yrittäjien myyntikatteet yhteensä eli tuotteen täysin veroton hinta on 45,00 €. Kaiken kaikkiaan Gemitun valmistamisesta ja ostamisesta ostamiseen tarvittavat ansiot huomioiden valtio siis kerää veroja yhteensä 75,38 € eli noin 63% kuluttajan työnantajan maksamasta rahasta.

Jos verotusta ei olisi lainkaan, kuluttajan ostovoima olisi 1,5 - 2,7-kertainen nykyiseen nähden! Ja tämä on siis alaraja, todellinen veroaste on nykyisin vieläkin suurempi, kun kaikki erilaiset verot otetaan huomioon. Ostovoimakerroin riippuisi siitä, missä suhteessa säästyneet työnteon verot jakautuisivat työnantajan ja työntekijän kesken. Jos työnantaja pudottaisi palkan nykyisen nettopalkan tasolle, ostovoima olisi 1,5-kertainen, jos taas työnantaja maksaisi jo nykyisin maksamansa summan kokonaan työntekijälle palkkana, ostovoima olisi 2,7-kertainen.

Tällä kasvaneella ostovoimalla kuluttaja olisi verotuksen puuttuessa vapaa omien tarpeidensa, mieltymystensä ja harkintansa hankkimaan esimerkiksi niitä palveluita, joilla verotuksen tarpeellisuutta perustellaan.

Verotuksen poistamisella olisi lisäksi työllisyyttä voimakkaasti kehittävä vaikutus, sillä työnteettämisestä tulisi todellisen veroasteen poistumisen verran kannattavampaa. Jos kirvesmies nykyisin haluaa ostaa perheelleen sadalla eurolla ruokaa, hänen palkkaajansa on maksettava yhteensä noin 150 euroa, josta noin 50 euroa menee veroihin ja sivukuluihin. Ilman veroja saman ruokamäärän saisi noin 50 eurolla, jolloin kirvesmies voisi myydä työtään tuolla samalla 50 eurolla. Hänen palkkaamisensa olisi siis sata euroa halvempaa eli samalla rahalla saisi kolme kirvesmiestä, joista jokainen pystyisi ostamaan perheelleen saman verran ruokaa kuin mihin aiemmin vain yksi pystyi.

Lyhyesti sanottuna: Verotus nimenomaan luo juuri sitä työttömyyttä ja köyhyyttä, joilla sen tarpeellisuutta perustellaan. Verotus luo itseäänruokkivan kehän, joka synnyttää lisää työttömyyttä ja köyhyyttä ja sitä kautta tarvetta verottaa lisää, ja kun ei enää voida verottaa lisää, otetaan velkaa niin paljon ja kauan kuin mahdollista...

Eräitä ministereitä Ruotsin uudesta porvarihallituksesta on ryöpytetty viime päivinä kovalla kädellä niinkin suurista rikoksista kuin maksamattomista tv-lupamaksuista ja pimeästi palkatuista lapsenvahdeista. No, kauppaministeri Borelius kieltämättä syyllistyi pahempaankin veronkiertoon pitämällä perheensä kesäasunnon jerseyläisen yhtiön nimissä. Mutta mitä tulee noihin muihin “rikoksiin,” niin kylläpä on hakemalla haettu taas jauhettavaa.

Ruotsin verotus on maailman kärkeä kovuudessaan, siitä huolimatta että se on lieventynyt jonkun verran viime aikoina. Joten ajatellaanpa lapsenvahdin palkkaamista. Jos haluat Ruotsissa maksaa lapsenvahdille tehdystä työstä esimerkiksi tuhat kruunua nettona (reilut sata euroa), omia bruttotulojasi joudut käyttämään 6013 kruunua (noin 650 euroa)¹. Tai sitten voit maksaa tuhat kruunua pimeästi ja käyttää viisi tuhatta säästynyttä kruunua vaikkapa lapsenvahdin palkkaamiseen useammin.

Tietysti tuossa skenaariossa valtiolta jää viisi tuhatta kruunua verotuloja saamatta. Mutta vaihtoehtoisesti lapsenvahdilta jää viisi tuhatta kruunua tuloja saamatta ja siten automaattisesti viisi tuhatta vähemmän kuluttamatta. Puhumattakaan siitä mitä lapsenvahtipalvelua ostava tekee sillä aikaa kun lapsenvahti on työssään: todennäköisesti kuluttaa rahaa johonkin muuhun, kuten esimerkiksi ravintolaan tai teatteriin. Onko sitten yksityinen kulutus parempi kuin julkinen tai kenties toisinpäin?

Ruotsissa neljä viidestä verokruunusta palautuu takaisin maksajalleen tukien ja palveluiden muodossa². Käytännössä tämä johtuu siitä, että valtaosa veronmaksajista kuuluu myös verotuloista hyötyvään joukkoon, eli käyttävät julkista terveydenhuoltoa, saavat veronalaisia työttömyyskorvauksia sekä toimeentulo- ja muita tukia, jne. Yksi verokruunu viidestä menee tulonsiirtoihin ja byrokratiaan. Eli suoraviivaisesti voitaisiin tulkita, että mikäli oletetaan ihmisten osaavan ostaa terveyspalveluja yms. ilman valtion apua (eli sitä että valtio “tietää” kansalaisiaan paremmin kuinka paljon terveyspalveluja ihmiset tarvitsevat kulloinkin), niin Ruotsin verotuksessa on 80% turhaa ilmaa.

Mikäli verotus siis olisi oikeudenmukaisempi ja julkinen sektori tehokkaampi, niin ehkäpä lapsenvahdeillekaan ei tarvitsisi maksaa pimeästi. Sikäli kun valtio verojen muodossa näin ryöstää kansalaisiaan, niin en pidä kovin vakavana pimeiden lapsenvahtien käyttöä. Muutoinkin kotitalouksien palvelukulutusta tulisi pikemminkin rohkaista kuin ehkäistä, ainakin jos oikeasti halutaan vähentää työttömyyttä. Johan Norberg kirjoittikin taannoin aiheesta osuvasti blogissaan: Mitä ministereiden olisi pitänyt sanoa

TV-luvasta puolestaan olen pitkään aikonut kirjoittaa erillisen kirjoituksen, mutta pistetään nyt tähän samaan syssyyn. Maailmallakin naureskellaan yleisesti moiselle päättömälle verolle. Siis oikeasti, vuosittainen lupamaksu televisiovastaanottimen (tai sellaiseen rinnastettavan välineen) omistamisesta?!

Tv-maksu.fi: “Televisiomaksut kerätään valtion televisio- ja radiorahastoon ja niillä katetaan lähes 90 prosenttia Yleisradio Oy:n toiminnan kustannuksista.”

Näin siis meillä Suomessa. Käytännössähän tämä tarkoittaa nykymaailman termein sitä, että Yleisradio Oy on maksullinen tv- ja radioyhtiö, mutta sen palveluista on pakko maksaa, vaikkei niitä käyttäisikään. Siis asia olisi sama, jos kaikille TV:n omistajille määrättäisiin pakolliseksi esimerkiksi Canal+ -kanavan tilaaminen, vaikka mitään kiinnostavaa ohjelmaa sieltä ei tulisikaan.

TV-maksu on niin deedeeärrää kuin olla voi. Jos se olisi edes oikeasti tarkoitettu tv-maksuksi, sen tulot käytettäisiin tv:n käytön ja katselun haittojen kustannusten kattamiseen, kuten esimerkiksi alkoholiveron tulot käytetään vastaavasti. Jos siis televisioista voitaisiin edes osoittaa mitään konkreettisia haittoja käyttäjilleen tai ympäristölle. (No, ongelmajätettä ne kait ovat elinkaarensa päässä.) Mutta ei, se on vain YLE-maksukanavien pakollinen maksu.

Yleisradio Oy tulisi yksityistää ja pakollinen tv-maksu poistaa. Yleisradio Oy voisi sitten aivan vapaasti hankkia tulonsa rehellisesti oikealla tilausmaksulla tai vaikkapa mainostuloin. Tv-maksun maksamatta jättäminen ei ole mielestäni suuri rikos sekään, mitä useampi siitä kieltäytyy, niin sitä nopeammin siitä päästään eroon. Jos meillä olisi TV, en ole aivan varma viitsisinkö maksaa itsekään. Mutta onneksi nörtti pärjää läppärillä ja DVD-asemalla.

^1. Vuoden 2001 tilasto, lähde: Johnny Munkhammar: European Dawn – After the social model. Stockholm, Timbro, 2005. (alkuperäinen lähde: Nils Karlson: Dignity and the Burden of the Welfare State. Stockholm, Ratioinstitutet, 2004)
^2. Lähde hetkellisesti hukassa, todennäköisesti sama kirja kuin yllä, mutta en juuri nyt löydä oikeaa kohtaa. Täydennän myöhemmin.