Toisin kuin niin moni muu enemmän tai vähemmän markkinataloususkovainen nettiennustaja, itse en pidä talouden romahdusta välittömänä. Nykyisen politiikan jatkuessa - ja miksei se jatkuisi - väistämättömänä kyllä, mutta en välittömänä.

Jos palaamme hieman taaksepäin, niin nykyinen talouskriisi - ja kaikki nykyajan aiemmat kriisit - on suoraa seurausta fiat-rahapohjaisesta ja velkaekspansiovetoisesta kulutustaloudesta eli keynesiläisyydestä parhaimmillaan.

Viimeisten vuosikymmenien nousukaudet ovat olleet velaksi rahoitettuja kuplia, joiden puhkeaminen on johtanut laskukausiin ja lamoihin, joiden selkä on taitettu vain puhaltamalla pystyyn uusi kupla.

Kuplatekniikka on toiminut, koska edellisen kuplan aikana tehtyjen virheinvestointien kustannukset on voitu piilottaa uuden - suuremman - kuplan alle, ja koska uusia maksukykyisiä aihioita kuplille on toistaiseksi ollut olemassa, ja koska markkinat - eli meidät tavalliset ihmiset, meklarit mukaanlukien - on siten toistaiseksi voitu vakuuttaa velkojen takaisinmaksukyvystä.

Nykyinen kriisi - joka jatkunee poikkeuksellisesti vielä pari, ehkä jopa kolmekin vuotta ennen seuraavan kuplan saamista käyntiin - on pohjimmiltaan julkisten talouksien kuplan puhkeamista. Julkisia talouksia on rahoitettu suurelta osin velaksi ja samalla heikolla rahoituspohjalla on otettu kestämättömiä vastuita tulevaisuudessa. Kreikka ja muut vastaavat ovat vain kunnostautuneet tässä keskimääräistä paremmin, siksi ne ovat etulinjassa.

Tämän toistaiseksi suurimman kuplan puhkeaminen voidaan paikata puhaltamalla ympärille vielä suurempi kupla, ja juuri siitä on kyse EU:n väliaikaisissa ja pysyvissä vakausjärjestelmissä sekä ennen kaikkea eurobondeissa, joiden käyttöönotto on vääjäämätön tosiasia. Jos eurobondeja ei saada, Euroopan ja maailman talouskuplat puhkeavat lopullisesti, johtaen rom-rom-romahdukseen; joten ne saadaan, halusimme tai emme. Näin politiikka ja byrokratia toimii.

Eurobondien avulla siis puhalletaan uusi kupla. Niiden avulla seuraavat pari erää suurista ikäluokista saatetaan eläkkeelle - velaksi tietenkin - vaikka samalla epätoivoisesti ja suurelta osin epäonnistuen yritetäänkin nostaa eläkeikää.

En kuitenkaan povaa eurobondikuplalle pitkää elinikää. Se rakentuu entisestään jo liian heikon talouden päälle ja maailmantaloudesta tulevat muut häiriöt heikentävät sitä ennestään. Kun soppaan lisätään EU- tai euromaiden laajuinen Tobinin vero - eli entistä tehokkaampi omaan nilkkaan ampuminen, EU-päästökauppakin jää tässä kakkoseksi - niin kuplan elinikä lyhenee entisestään. Puhuttaneen muutamasta vuodesta, neljästä tai viidestä korkeintaan. Ja sitten käsissämme onkin seuraava talouskriisi.

Samalla ison lammen takana on menossa oma soppansa. Yhdysvallat kuitenkin onnistunee jatkamaan useammankin vuoden inflaationsa ulkoistamista muualle maailmaan ja erityisesti Kiinaan. Ongelmat ovat siellä laskennallisesti osittain jopa Eurooppaa syvemmät, mutta niin kauan kuin maailma imee dollareita, käytännön vaikutukset jäävät hallittaviksi, jos kohta paikoin tuskallisiksi.

Mutta mitä eurobondien (ja/tai dollareiden) jälkeen? Vaihtoehtoja on sitten jäljellä enää yksi, ja se on etatistisen velkaglobalisaation huipentuma - globaalit bondit ja (ainakin lähes) globaali fiat-raha sekä niiden varaan rakentuva viimeinen kupla. Asiassa on kuitenkin yksi mutta ja sen nimi on Kiina.

Jos Kiinan kotimarkkina kasvaa niin riittävästi pyörittämään Kiinan taloutta, että Kiinalla on varaa uhrata suuri osa viennistä, niin Kiina ei lähde mukaan mihinkään globaaleihin bondeihin. Niissä Kiinalla olisi vain hävittävää ja kiinalaiset tietävät tämän. Jos taas Kiina ei pysty uhraamaan vientiä, sen on melkein pakko lähteä mukaan, tai uhrattava vienti joka tapauksessa.

Olen hieman kahden vaiheilla asian suhteen, mutta kallistuisin veikkaamaan, että Kiina kaataa globaalit bondit. Näin ollen eurobondikupla jäisi viimeiseksi, jonka jälkeen länsimainen keynesiläinen talousjärjestelmä on tiensä päässä (rom-rom-) ja Kiina sekä mahdollisesti muut vähävelkaiset ja metallien päälle ymmärtävät kehittyvät taloudet voivat halutessaan ostaa Lännen halvalla pois kuljeksimasta.

Tämän tulkitseminen pörssivinkkinä on täysin lukijan omalla vastuulla, mutta summa summarum, seuraavat 1-2 vuotta, max kolme vuotta lamaa/taantumaa (jonka pohjalla ;-) aika ostaa), sitten 2-4 vuotta, max viisi vuotta eurobondivetoista nousua (jonka lopulla ;-) aika myydä) ja sitten lopultakin se kauan odotettu romahdus eli ultimaattiset ostajan markkinat. Alessio "Huijari" Rastanin sanoin, tehkää suunnitelma ja jokainen voi vaurastua.

On toki olemassa myös kolmas tulevaisuuden skenaario, mutta siihen liittyy niin vahvasti kurkkusalaatti, etten halua sitä sen enemmän käsitellä.

1. Kent McManigal (campaign suspended) (95%)
2. Ron Paul (84%)
3. Newt Gingrich (says he will not run) (67%)
4. Chuck Hagel (not running) (66%)
5. Alan Keyes (63%)
6. Stephen Colbert (campaign halted) (59%)
7. John McCain (55%)
8. Mitt Romney (54%)
9. Tom Tancredo (withdrawn, endorsed Romney) (52%)
10. Fred Thompson (51%)
11. Duncan Hunter (51%)
12. Sam Brownback (withdrawn, endorsed McCain) (49%)
13. Barack Obama (46%)
14. Al Gore (not announced) (46%)
15. Christopher Dodd (withdrawn) (46%)
16. Dennis Kucinich (43%)
17. Bill Richardson (42%)
18. Rudolph Giuliani (40%)
19. Alan Augustson (campaign suspended) (40%)
20. Mike Gravel (40%)
21. Wesley Clark (not running, endorsed Clinton) (40%)
22. Jim Gilmore (withdrawn) (38%)
23. Michael Bloomberg (says he will not run) (38%)
24. Hillary Clinton (35%)
25. Joseph Biden (withdrawn) (35%)
26. John Edwards (34%)
27. Mike Huckabee (30%)
28. Tommy Thompson (withdrawn, endorsed Giuliani) (30%)
29. Elaine Brown (18%)

Enpä sen kummemmin kommentoi tuloksia, ne puhunevat puolestaan.

Muutoksen tuulet voimistuvat

Yhdysvalloissa on käynnistymässä rauhanomainen vallankumous, kun texasilainen kongressiedustaja Ron Paul on nousemassa marginaalista presidentinvaalien mustaksi hevoseksi. Erityisesti opiskelijoiden ja Internetin käyttäjien suosioon noussut 72-vuotias eläkkeellä oleva gynekologi saattaa hyvinkin tehdä tammikuussa alkavissa esivaaleissa ronaldreaganit ja nousta väheksytyn altavastaajan asemasta yllätysvoittajaksi.

Ron Paul on siitä erikoinen ehdokas, että tavallaan hän edustaa paluuta menneeseen, nimittäin vuoden 1776 politiikkaan. Tuolloin Yhdysvallat itsenäistyi ja siitä oli tuleva vapauden maa, joka kävisi kauppaa ja keskustelisi muiden maiden kanssa, mutta ei liittoutuisi eikä puuttuisi muiden maiden asioihin, eikä varsinkaan kävisi hyökkäyssotaa. Klassinen liberalismi ohjasikin Yhdysvallat nopeasti kaikin puolin maailman johtavaksi maaksi ja suunnannäyttäjäksi muille.

Asiat alkoivat kuitenkin muuttua 1900-luvulla. Ensimmäisen maailmansodan myötä Yhdysvallat alkoi pikku hiljaa puuttua muiden maiden asioihin ja lisätä valtion sääntelyä kotimaassa. Tämä kehitys on johtanut nykyiseen tuntemaamme ja monien halveksumaan maailmanpoliisiin, jolla on joukkoja lähes 130 maassa, Afganistanin ja Irakin lisäksi muun muassa Saksassa, Isossa-Britanniassa, Japanissa ja Etelä-Koreassa.

Urallaan yli neljä tuhatta lasta maailmaan auttanut Ron Paul haluaakin muuttaa kaiken tämän. Yhdysvaltain presidentiksi päästyään hän vetäisi joukot kotiin paitsi Irakista myös kaikkialta muualta maailmasta. Hän palaisi vapaan kaupankäynnin ja avoimen diplomatian tielle. Hän tekisi Yhdysvalloista jälleen loistavan esimerkin muulle maailmalle vihaa lietsovan imperialismin sijaan.

Ron Paulin vallankumous ei rajoittuisi vain ulkopolitiikkaan. Hän lakkauttaisi tuloveron, veroviraston, keskuspankin, turvallisuusministeriön, CIA:n ja monta muuta tarpeettomaksi katsomaansa liittovaltion instituutiota. Hän palauttaisi valtaa liittovaltiolta takaisin osavaltioille. Hän palauttaisi valtaa takaisin kansalaisille.

Eläkeläisedustaja on siis vaalien ainoa radikaali. Tietenkään hänen esittämänsä ratkaisut eivät sellaisinaan sovellu Suomeen tai Eurooppaan, yhteiskuntien ja kulttuurienkin erilaisuuksista johtuen, mutta erinomaiseksi avaukseksi keskustelulle ne käyvät täälläkin. Esimerkiksi täälläkin valtaa voisi hajauttaa enemmän valtiolta kunnille ja kansalaisille itselleen.

Paulin esiintymiset keräävät tuhatpäisiä yleisöjä, enemmän kuin yhdenkään muun ehdokkaan. Marraskuun viidentenä päivänä kannattajat keräsivät hänelle oma-aloitteisesti 4,3 miljoonaa dollaria, enemmän kuin kukaan ehdokas on tässä vaiheessa koskaan kerännyt yhdessä vuorokaudessa. Loka- ja marraskuussa kampanja keräsi yhteensä 10,3 miljoonaa, enemmän kuin kukaan republikaanien ehdokkaista koko kolmannella kvartaalilla.

Hänen mainoskylttejään ja -tarrojaan on ihmisten pihoilla, kaduilla ja autoissa enemmän kuin muiden ehdokkaiden mainoksia yhteensä. Nämä faktat kertovat Ron Paulin mahdollisuuksista paljon enemmän kuin hänen vajaan kymmenen prosentin kannatuslukunsa gallupeissa, jotka nekin ovat rajussa nousussa. Alkukesästä hän oli nimittäin vielä käytännössä tuntematon.

Kävi vaaleissa miten tahansa, Ron Paulin vallankumous on jo itse asiassa onnistunut. Se on nostanut ainakin Yhdysvalloissa liberalismin lähes marginaali-ilmiöstä jälleen varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Se on jo loistava esimerkki meille muille ja lupaa, että liberalismi voi vielä nousta myös Suomessakin. Vuoden päästä onkin näytön paikka vaaliuurnilla niin täällä kuin rapakon toisellakin puolella.

Pasi Matilainen
Puheenjohtaja, Keski-Suomen Liberaalit ry
Jyväskylä

Lisäys aamulla: Ihan hyvinhän se meni!

Aseet kuitenkin ovat erikseen kiellettyjä USA:n kampusalueilla. Siitä huolimatta tämä aasialaissyntyinen tappaja onnistui viemään jopa kaksi pistoolia kampukselle! Itse asiassa kampusalueiden asekieltoa on yritetty kumota useampaan kertaan, niin että ns. CCW-kantoluvan haltijat saisivat myös kampusalueilla kantaa asetta näkymättömissä. Viimeksi kiellon purkuyritys kaatui reilu vuosi sitten, jolloin tuoreimman tragedian näytöspaikkana toimineen Virginia Techin puhehenkilö loihe lausumahan:

Virginia Tech spokesman Larry Hincker was happy to hear the bill was defeated. “I’m sure the university community is appreciative of the General Assembly’s actions because this will help parents, students, faculty and visitors feel safe on our campus.”

Totuus, jota aseiden vastustajat eivät kertakaikkiaan onnistu tai pysty käsittämään, on kuitenkin se, että rikollisia tekoja suunnittelevat eivät välitä siitä, ovatko aseet laittomia vai eivät. Aseenkantorikos on nimittäin pieni rike siihen verrattuna, mitä niillä yleensä aiotaan tehdä. Juuri siitä syystä aseiden kieltäminen vähentää aseita vain lainkuuliaisilta ihmisiltä, ja rikolliset hankkivat niitä joka tapauksessa.

Ylläoleva puhehenkilön kommentti on siinä mielessä näin jälkikäteen ironinen, että juurikin kampusalueiden julkinen aseettomuus on niiden turvallisuutta vähentävä tekijä. Kun päästään napsahtanut hullu tietää, ettei kukaan pysty häntä kampusalueella estämään aseellisesti, ei hänellä myöskään ole enää mitään syytä harkita toimiaan tarkemmin etukäteen. Asia olisi aivan toinen, jos laillinen aseenkanto olisi mahdollista kohdealueella. Tyhminkin ampuja tietäisi, että kellä tahansa vastaantulijalla voisi olla kätketty ase, jolla rikolliset aikeet saataisiin katkaistua nopeasti tai ehkä jopa kokonaan ehkäistyä.

“Jos varastat omaisuutta, sinun tulee ilmoittaa sen markkina-arvo tuloissasi sinä vuonna kun sen varastat, paitsi jos palautat omaisuuden oikealle omistajalleen saman vuoden aikana.”

Internal Revenue Service: Your Federal Income Tax (For Individuals) (pdf), s. 90, väliotsikko Stolen property.

Hatunnosto tästä Mises Blogille.