Pasi.fi

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 28.10.2008.)

Aivan aluksi haluan kiittää vielä kerran kaikkia äänestäjiä, tukijoita ja muita kampanjan yhteydessä kohtaamiani ihmisiä! Teimme upean kampanjan, ja vaikka se ei aivan riittänytkään tällä kertaa, kyseessä oli ilmiselvästi torjuntavoitto. Huonomminkin olisi voinut mennä.

Itse sain 57 ääntä. Lisäksi Sofia sai 32 ja Jani 30 ääntä. Yhteensä 119 ääntä Liberaaleille ei olisi omallakaan listalla riittänyt mihinkään, mutta kyllä siitä voidaan jatkaa eteenpäin. Neljän vuoden päästä on uudet kuntavaalit. Näihin vaaleihin valmistauduin (lähinnä henkisesti) reilun vuoden, seuraaviin voinee alkaa tehdä töitä jo nyt.

Seuraava tavoite on Keski-Suomen Liberaalit ry:n jäsenmäärän kasvattaminen. Esimerkiksi noin 10-20% tämänkertaisista äänestäjistämme olisi hyvä saada mukaan. Sillä määrällä voi jo paremmin järjestää tilaisuuksia ja muita tempauksia, sekä edelleen parantaa näkyvyyttä. Neljän vuoden päästä meillä on oltava Jyväskylässä oma lista ja siinä ainakin kymmenen ehdokasta, joista ainakin yksi tulee valituksi. Tule sinäkin mukaan!

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 17.10.2008.)

Valtion (ja kuntien) kaikki toiminta perustuu aina viime kädessä valtion alueelliseen väkivaltamonopoliin. Esimerkiksi veronkanto eri muodoissaan onnistuu vain, koska valtio on ottanut oikeudekseen pakottaa ihmiset maksamaan rangaistuksen uhalla. Erilaisilla verotuloilla puolestaan maksetaan valtion menot. Koska myös väkivallalla uhkaaminen on nonaggressioperiaatteen (NAP) vastaista, libertaareille – kuten minullekin – tuottaa omantunnon tuskaa osallistua valtion toimintaan – kuten esimerkiksi politiikkaan – millään tavoin. Jopa äänestäminen on vaikeaa.

Olisikin parempi, jos kukaan ei äänestäisi. Tällöin ei valittaisi päättäjiä eikä valtio tai kunnat voisi tehdä mitään, koska kansa tuskin sallisi päätösvallan siirtyvän virkamiehille. Ihmisten olisi yht’äkkiä pakko hoitaa omat asiansa ihan itse, ilman valtion ja kuntien ohjausta ja holhousta.

Äänestys on jo kuitenkin käynnissä ja jo 270000 kansalaista on äänestänyt kuntavaaleissa. Jos kukaan ei enää äänestä, se tarkoittaa jo äänestäneiden päätökseen tyytymistä. Jos äänestäjien enemmistön päätös on millään tavoin ennakoitavissa, niin kuin se tietysti on, on äänestämättä jättäminen hiljainen ääni enemmistön kannan puolesta. Äänestämättä jättäminen tekee kaikkien äänestäneiden äänet aivan pikkuriikkisen arvokkaammiksi.

Jos siis ehdokkaana on libertaareja, jotka ajavat valtion ja kuntien ihmisten asioihin puuttumisen vähentämistä, muuttuu libertaarin päätös jättää äänestämättä (libertaaria) tueksi valtiolle ja siten periaatteessa NAP:n vastaiseksi, joskaan passiivisuus ei sinänsä ole NAP:n vastaista.

Mistä sitten tiedät oletko libertaari? Libertarismi on laaja ajatusmaailma, mutta NAP-testi (animaatio englanniksi) on yksinkertainen tapa todeta se: jos mielestäsi ei ole oikeutettua 1) aloittaa väkivallan käyttöä muita ihmisiä kohtaan tai 2) kannustaa kolmatta osapuolta (muut ihmiset tai valtio) aloittamaan väkivallan käyttöä muita ihmisiä kohtaan, niin olet libertaari. Nimenomaan väkivallan (tai sillä uhkaamisen) aloittaminen on kiellettyä: jos joku muu aloittaa väkivallan käytön, muilla on oikeus käyttää väkivaltaa kyseistä henkilöä kohtaan puolustautuakseen, puolustaakseen muita ja lopettaakseen väkivallan käytön.

Lopuksi kuriositeetti siitä, kuinka pienellä oikeutuksella nykyiset päättäjämme toimivat. Keskustan, Kokoomuksen, Vihreiden ja RKP:n muodostama hallitus sai eduskuntavaaleissa 2007 taakseen 58,5% kaikista annetuista äänistä. Koska äänestysprosentti oli 67,9%, kaikista äänestäjistä vain 39,72% äänesti hallituspuolueita. Äänioikeutetuista 32,1% ei siis äänestänyt eli käytännössä useampi valitsi “ei mikään annetuista vaihtoehdoista” kuin minkään yksittäisen puolueen.

Lisäksi koska vain 77% väestöstä on äänioikeutettuja, koko väestöstä vain 30,59% osoitti viime vaaleissa tukeaan nykyisille vallanpitäjille! Toki, esimerkiksi vauvojen kohdalla äänioikeus voisi muutenkin jäädä käyttämättä ja olisi hyödytön, mutta muutoin ikäraja on keinotekoinen konstruktio. Ei ihminen maagisesti muutu jotenkin päätöskykyisemmäksi juuri sinä päivänä, kun hän täyttää 18 vuotta.

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 4.9.08.)

Tämän vaaliblogin ensimmäisessä kirjoituksessa mainitsin, etten vielä tiennyt mille listalle olen lähdössä ehdokkaaksi. Tuolloin realistisia vaihtoehtoja oli kaksi: valitsijayhdistyksen ja niiden yhteislistan muodostaminen muiden liberaalien kanssa tai Kokoomuksen listalle lähteminen sitoutumattomana, jota meille oli tarjottu pari päivää aikaisemmin.

Molempia vaihtoehtoja pohdittiin kovasti, erityisesti viime perjantaina pitämässämme kokouksessa, ja lopulta päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Kuten asiasta tehty tiedotekin kertoo, minun lisäkseni sitoutumattomina Kokoomuksen listalle lähtevät Liberaaleista FM Jani Korhonen ja kasv.yo Sofia Valta.

Näillä siis mennään ja yritetään Kokoomuksen listalla olemisesta huolimatta näkyä nimenomaan Liberaaleina. Toivottavasti hyvällä vaalityöllä pääsemme onnistuneeseen lopputulokseen ja saamme yksi tai jopa kaksi valtuustopaikkaa. Siihen on nyt ainakin realistinen mahdollisuus.

Ensimmäinen Facebook-sovellukseni alkaa olla siinä jamassa, että sitä kehtaa jo esitellä: Sosiaalinen Vaalikone (vaatii kirjautumisen Facebookiin).

Perinteisistä vaalikoneista poiketen Sosiaalisen Vaalikoneen käyttäjät, joihin myös ehdokkaat lukeutuvat, tekevät itse kysymykset. Kysymys voi näkyä vain tietyssä kunnassa tai kaikille käyttäjille. Ehdokkaiden lisäksi osumia voi hakea myös kavereista sekä muista käyttäjistä, sikäli kun käyttäjien yksityisyysasetukset sen sallivat.

PS. Sosiaalisessa Vaalikoneessa voi myös vaalimainostaa edullisesti.

Lähetin oheisen tekstin tänään Keskisuomalaiseen. Merkitsen tähän päiväyksen, jos julkaisevat. Päivitys 7.6.08: Kirjoitus julkaistu 6.6. Ksml:ssa.

Edustuksellisen demokratian keskeinen ero esimerkiksi antiikin Ateenan suoraan demokratiaan on se, että yhteisistä asioista päättämiseen ei tarvita aina koko väestön kokoontumista yhteen. Sen sijaan pieni joukko väestöstä valitaan vaaleilla määräajaksi tekemään päätöksiä kaikkien puolesta ja valvomaan yhteistä etua. Olennaista järjestelmälle on se, että vaaleissa katsotaan valikoituvan monipuolisesti mahdollisimman suurta osaa väestöstä edustavia henkilöitä.

Onko kuitenkaan näin? Huippu-urheilijoita ja muita julkisuuden henkilöitä lukuunottamatta poliitikon tie eduskuntaan voi olla pitkä ja kivinen, alkaen usein jo nuorena jonkin puolueen nuoriso-organisaatioon liittymällä. Ajan myötä kuvioihin astuvat kunnallispolitiikka ja ehkä myös osuuskauppojen ja seurakuntien valtuustot. Harva tavallinen kansalainen menestyy vaaleissa ensimmäisellä yrittämällä, vaan urakehitys puolueorganisaatiossa ja ruohonjuuritasolla voi kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä ennen etenemistä ylimmille tasoille.

(lisää…)

Täytin SelectSmart.comin USA:n presidentinvaaleja koskevan vaalikoneen. Tulokset näkyvät alla. Vaalikonetta ei kannata muuten täyttää, jos ei halua naputella läpi aivan liian montaa mainosruutua sen jälkeen. Todella onnetonta.

1. Kent McManigal (campaign suspended) (95%)
2. Ron Paul (84%)
3. Newt Gingrich (says he will not run) (67%)
4. Chuck Hagel (not running) (66%)
5. Alan Keyes (63%)
6. Stephen Colbert (campaign halted) (59%)
7. John McCain (55%)
8. Mitt Romney (54%)
9. Tom Tancredo (withdrawn, endorsed Romney) (52%)
10. Fred Thompson (51%)
11. Duncan Hunter (51%)
12. Sam Brownback (withdrawn, endorsed McCain) (49%)
13. Barack Obama (46%)
14. Al Gore (not announced) (46%)
15. Christopher Dodd (withdrawn) (46%)
16. Dennis Kucinich (43%)
17. Bill Richardson (42%)
18. Rudolph Giuliani (40%)
19. Alan Augustson (campaign suspended) (40%)
20. Mike Gravel (40%)
21. Wesley Clark (not running, endorsed Clinton) (40%)
22. Jim Gilmore (withdrawn) (38%)
23. Michael Bloomberg (says he will not run) (38%)
24. Hillary Clinton (35%)
25. Joseph Biden (withdrawn) (35%)
26. John Edwards (34%)
27. Mike Huckabee (30%)
28. Tommy Thompson (withdrawn, endorsed Giuliani) (30%)
29. Elaine Brown (18%)

Enpä sen kummemmin kommentoi tuloksia, ne puhunevat puolestaan.

Edellinen jännä päivä tuotti Ron Paulin kampanjalle 4,3 miljoonaa dollaria. Nyt kello on Yhdysvaltain itärannikolla kymmenen aamulla ja puolitoista miljoonaa dollaria on jo rikki… Taitaapi mennä koko päivä seuratessa tuota käppyrää ja katsellessa kuinka muutoksen tuulet puhaltavat. Täytyy kuitenkin varmaan jossain vaiheessa yrittää juoda kuppi teetä.

(lisää…)

Kirjoitin oheisen artikkelin viikko sitten ja lähetin sen maakuntalehteen viime maanantaina. Julkaisen sen kuitenkin tässä, koska lehdessä sitä ei ole näkynyt. Eipähän jää pelkästään virtuaaliseen pöytälaatikkoon lojumaan. Päivitys 9.1.2008: Keskisuomalainen näkyy julkaisseen kirjoitukseni eilen 8.1.2008. Kiva.

Muutoksen tuulet voimistuvat

Yhdysvalloissa on käynnistymässä rauhanomainen vallankumous, kun texasilainen kongressiedustaja Ron Paul on nousemassa marginaalista presidentinvaalien mustaksi hevoseksi. Erityisesti opiskelijoiden ja Internetin käyttäjien suosioon noussut 72-vuotias eläkkeellä oleva gynekologi saattaa hyvinkin tehdä tammikuussa alkavissa esivaaleissa ronaldreaganit ja nousta väheksytyn altavastaajan asemasta yllätysvoittajaksi.

(lisää…)

Julmettua, harvoin on näin hankalaa mennä nukkumaan yhden pahaisen käppyrän vuoksi… Mutta kun se vain nousee ja nousee ja nousee aina vain!

Lisäys aamulla: Ihan hyvinhän se meni!

Nyt ne on sitten nähty, toiset eduskuntavaalit, joissa olin itse ehdokkaana. Ääniä sain 87, mikä on ihan kohtuullinen suoritus tällä budjetilla ja näkyvyydellä. Yhteensä Keski-Suomen Liberaalit saivat 142 ääntä, mikä on hieman vähemmän kuin neljä vuotta sitten, joten siihen ei voi ihan tyytyväinen olla. Ehdokasmäärämmehän kuitenkin oli 100% enemmän kuin tuolloin. Joka tapauksessa, suuret kiitokset kaikille minua äänestäneille, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Sitten siihen otsikossa luvattuun jälkipuintiin. Kuten kaikki jo tietävät, Keski-Suomessa taisto viimeisestä eduskuntapaikasta oli äärimmäisen tiukka. Lopulta Kokoomus jäi 57 ääntä vajaaksi toisesta paikasta, joka meni Vasemmistoliitolle. Tämä oli sinänsä harmittava taka-isku siinä mielessä, että Kokoomus olisi kaikista puutteistaan huolimatta ollut liberaalimpi vaihtoehto kuin Vasemmistoliitto.

Itse en uskalla ottaa yksin täyttä vastuuta Kokoomuksen toisen paikan valumisesta vasemmistolle, sillä en usko, että 66% minua äänestäneistä olisi äänestänyt Kokoomusta minun poissa ollessani, mutta on hyvin mahdollista, että Matti Kangas (vas.) saa kiittää paikastaan meitä kahta Liberaalia, sillä 40% meitä äänestäneistä olisi hyvinkin saattanut äänestää Kokoomusta, jos Liberaalien lista olisi ollut tyhjä. Saatoimme näin jopa viedä Kokoomukselta pääministerin pestin! (No, siinä Jyrki Katainen säästyy nololta tilanteelta, kun ei tarvitse väistyä Sauli Niinistön tieltä.)

Mutta entä sitten jos veimmekin Kokoomukselta nuo 57 ääntä? Tärkein syy sille miksi itse lähdin ehdokkaaksi oli se, että Kokoomus ei ollut tarpeeksi hyvä äänestettäväksi. Erityisesti Kokoomuksen ajautuminen yhä enemmän poliittiseen keskustaan ja sen kannat mm. uskonto- ja kielikysymyksissä saivat minut hakemaan vaihtoehtoja muualta. Jos siis vaikutimme Kokoomuksen toisen paikan saamattomuuteen, taisimme ainakin jonkin verran onnistua vaihtoehdon esiintuomisessa. Se antaa hyvät lähtökohdat lähteä syömään lisää Kokoomuksen(kin) kakusta neljän vuoden päästä, tai vaihtoehtoisesti pakottaa Kokoomusta edes hieman liberaalimpaan suuntaan.

Toisaalta, Kokoomuksen hakeutuminen yhä enemmän poliittiseen keskustaan lienee hyvin tärkeä tekijä siihen, että Kokoomus voitti vaalit ja sai valtakunnallisesti kymmenen lisäpaikkaa. On valitettava fakta, että lupaamalla kaikille kaikkea ja pyrkimällä olemaan ärsyttämättä ketään pärjätään nykypolitiikassa. Tai no, ei se uusi ilmiö ole, olikohan Cicero joka jotain tuon suuntaista joskus poliitikoille suositteli strategiaksi…

Mutta se vain tarkoittaa sitä, että vaikka porvarihallitus nyt näyttääkin todennäköisimmiltä hallituspohjalta, mikä on itselleni tietenkin mieluisin vaihtoehto, niin kovin moni asia ei silti tule muuttumaan. Sama vanha, syvään urautunut politiikka jatkuu ja jatkuu vain. Joitakin muutoksia saattaa tulla, ehkä tärkeimpinä työehtosopimusten yleissitovuutta ja yt-lakia saatetaan rukata, mutta sen enempään tuskin rahkeet ja rohkeus riittävät. Ja neljän vuoden päästä vasemmisto tekee comebackin, minkä jälkeen sama politiikka jatkuu yhä vain edelleen.

No, toivotaan että olen turhan pessimistinen ja porvarihallitus oikeasti saisi jotain positiivista aikaan. Siksihän sitä porvarihallitusta on kovasti toivottu. Onhan se kuitenkin selvästi liberaalimpi vaihtoehto kuin hallitus, jossa vasemmisto (eli demarit) on mukana.

Edit: Korjattu tarkastuslaskennan vaikutus yo. lukuihin.

Edit: Oma äänimäärä oli kasvanut tarkastuslaskennassa yhdellä, mutta yhteinen äänimäärä pysyi samana.